Perjantaina lähdin tapaamaan ystävääni helsinkiin ja tunne oli nostalginen, kun kirjoitin paperille osoitteita ja bussiaikatauluja, miettien vieläkö painetaan Bussiaikataulukirjoja? Kaikki meni hyvin onnistuimme jopa löytämään toisemme, vaikka myöhästyinkin reilut kymmenen minuuttia!
Ainoastaan yksi viesti on jäänyt kaihertamaan, sellainen jota ei voi naamakirjan kautta välittää. Muuten en oikeastaan ole puhelintani juuri kaivannut, ainostaan kelloa. Rannekelloa en nimittäin ole omistanut varmaankaan matkapuhelimien rantauduttua elämääni. Tietenkin kännykän kameraa, kuvaan nimittäin jatkuvasti tyttöjämme, sitä olen kyllä kaivannut. Monta herkkää hetkeä mennyt ohi, onneksi niitä tulee varmasti lisää ja onhan minulla uusi hieno kamera, jonka sain joulupaketista.
Olen ollut huomaavanani, että olisin aikaansaavampi ainakin enemmän läsnäoleva, pakko kiinnittää huomiota johonkin muuhun kun puhelimeen. Olenkin jo pohdiskellut poistavani nämä suosituimmat appsit puhelimestani, ettei riippuvuutteni vain pääsisi palaamaan.
Mm. tällaisia juttu enemmän ja kännykkäjuttuja vähemmän. Meidän perheen uusi akvaario ja sen asukkaat valmistuksessa.
Miten sinä käytät puhelintasi ja oletko ehkä harkinnut pitäväsi siitä taukoa? Ainakin minulla mennyt ihan liikaa sen näpräämiseen, nyt ei kukaan ole päässyt sanomaan, että laita se puhelin jo pois!
Mukavaa viikkoa kaikille!
Hienoja huomioita! Itse käytän puhelinta harvoin, en halua ryhtyä sen orjaksi. Läppärinkin pyrin sulkemaan silloin kun en sitä käytä. Some ja netti vie yllättävän paljon aikaa, ne helposti imaisevat mukaan. Mutta elämä ei ole netissä, se on tässä ympärillä.
VastaaPoistaTuo on kyllä täysin totta, että elämä on ihan muualla kuin netissä! Ihminen vain on aika utelias otus, minä ainakin. Niinpä tulee vähän turhankin usein vain pikkaisen vilkaistua sinne ja tänne! Mutta onni onnettomuudessa, nyt huomaan etten päämäärätöntä puhelimen selailua oikeestaan edes kaipaa. Onneksi huonoista tavoista voi yrittää opetelle pois! ;)
PoistaOnnittelut, vaikka puhelimen rikkoontuminen onkin kurja juttu. Itsestä tuntuu, että kännykkä on kuin samaa ihoa käden kanssa. Niin juurtunut se siihen on. Tarvitsisin varmaan ihonsiirron...
VastaaPoistaKun saan puhelimen huollosta käärin sen varmasti kuplamuoviin, sen verran herkästi tässä huushollissa sitä tulee tiputeltua! :) Itse olen oikeuttanut someilua sillä, että hoidan tyttöjä vielä kotona, niin olen (muka) saanut kontaktia ulkomaailmaan! :D Vaikka eihän me oikeasti olla täällä neljän seinän sisällä, mutta kutenkin!
Poista