tiistai 2. helmikuuta 2016

Viikko ilman älypuhelinta

Minulle tarjoutui tällainen ainutlaatuinen tilaisuus viettää viikko ilman puhelinta. Hyvinkin rakas ja koko ajan käytössä oleva puhelimeni tipahti sen viimeisen kerran lattialle ja näyttö pimeni. Ensi paniikin laannuttua päätin ottaa itseltäni vastaan haasteen ja viettää reilun viikon (jonka puhelimeni viettää korjaamolla) ilman jatkuvaa whatsappia, facebookkia ja instagramia.  Tapaturmasta on nyt neljä päivää enkä ole juurikaan puhelinta kaivannut. Kotona pidän koneen auki hyllyn päällä josko jollain, lähinnä puolisollani tai vanhemmillani olisi asiaa.

Perjantaina lähdin tapaamaan ystävääni helsinkiin ja tunne oli nostalginen, kun kirjoitin paperille osoitteita ja bussiaikatauluja, miettien vieläkö painetaan Bussiaikataulukirjoja? Kaikki meni hyvin onnistuimme jopa löytämään toisemme, vaikka myöhästyinkin reilut kymmenen minuuttia!
Ainoastaan yksi viesti on jäänyt kaihertamaan, sellainen jota ei voi naamakirjan kautta välittää. Muuten en oikeastaan ole puhelintani juuri kaivannut, ainostaan kelloa. Rannekelloa en nimittäin ole omistanut varmaankaan matkapuhelimien rantauduttua elämääni. Tietenkin kännykän kameraa, kuvaan nimittäin jatkuvasti tyttöjämme, sitä olen kyllä kaivannut. Monta herkkää hetkeä mennyt ohi, onneksi niitä tulee varmasti lisää ja onhan minulla uusi hieno kamera, jonka sain joulupaketista.

Olen ollut huomaavanani, että olisin aikaansaavampi ainakin enemmän läsnäoleva, pakko kiinnittää huomiota johonkin muuhun kun puhelimeen. Olenkin jo pohdiskellut poistavani nämä suosituimmat appsit puhelimestani, ettei riippuvuutteni vain pääsisi palaamaan.
























Mm. tällaisia juttu enemmän ja kännykkäjuttuja vähemmän. Meidän perheen uusi akvaario ja sen asukkaat valmistuksessa.

Miten sinä käytät puhelintasi ja oletko ehkä harkinnut pitäväsi siitä taukoa? Ainakin minulla mennyt ihan liikaa sen näpräämiseen, nyt ei kukaan ole päässyt sanomaan, että laita se puhelin jo pois!
Mukavaa viikkoa kaikille!




4 kommenttia:

  1. Hienoja huomioita! Itse käytän puhelinta harvoin, en halua ryhtyä sen orjaksi. Läppärinkin pyrin sulkemaan silloin kun en sitä käytä. Some ja netti vie yllättävän paljon aikaa, ne helposti imaisevat mukaan. Mutta elämä ei ole netissä, se on tässä ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä täysin totta, että elämä on ihan muualla kuin netissä! Ihminen vain on aika utelias otus, minä ainakin. Niinpä tulee vähän turhankin usein vain pikkaisen vilkaistua sinne ja tänne! Mutta onni onnettomuudessa, nyt huomaan etten päämäärätöntä puhelimen selailua oikeestaan edes kaipaa. Onneksi huonoista tavoista voi yrittää opetelle pois! ;)

      Poista
  2. Onnittelut, vaikka puhelimen rikkoontuminen onkin kurja juttu. Itsestä tuntuu, että kännykkä on kuin samaa ihoa käden kanssa. Niin juurtunut se siihen on. Tarvitsisin varmaan ihonsiirron...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun saan puhelimen huollosta käärin sen varmasti kuplamuoviin, sen verran herkästi tässä huushollissa sitä tulee tiputeltua! :) Itse olen oikeuttanut someilua sillä, että hoidan tyttöjä vielä kotona, niin olen (muka) saanut kontaktia ulkomaailmaan! :D Vaikka eihän me oikeasti olla täällä neljän seinän sisällä, mutta kutenkin!

      Poista

Kiitoksia kommentistasi!