Happy lights DIY

Kahdeksan vuotta sitten matkustin ensimmäisen kerran aasiaan. Lensin yksin Kiinan Guangzhoun eli Kantoniin (jonne finnair taas mainostaa lentävänsä uutena reittinä, lensin siis tällöinkin Finnairilla!). Matkasin sieltä bussilla Zhuhaihin, mantereen puolelle Macaun viereen. Ylitin Kiinan ja Macaun rajan, joka oli muuten jäätävä kompleksi, tämä rajan ylitys paikka siis. Passiin leimattiin uudet leimat. Kaikki tämä, vaikka macau kuuluu Kiinalle. On kuulunut jo vuodesta 1999, tätä ennen Macau kuului Portugalille. Kiinalaiset tarvitsevat vielä nykyisin viisumin Macauhun niin kuin myös Hong kongiin, mutta ei kuitenkaan toisin päin, mekään emme tarvinneet viisumia Macauhun tai Hong kongiin.

Mutta mitä ihmettä minä siellä tein, ja mitä tekemistä tällä on valojen kanssa? Odotahan vain.

Menin tapaamaan sinne silloista tyttöystävääni, joka oli puoli vuotta siellä vaihto-oppilaana.

Reissu oli raskas ja välimatka vaivasi, mutta Onneksi menin, sillä hän on nimittäin nykyinen vaimoni!

Olin aiemminkin matkustellut, mutta lähinnä pakettimatkoilla euroopassa tai ristellyt itämerellä.
Tästä kuukaudesta, jonka Macaussa vietin syttyi palo reppuselässä matkustamiseen ja rakkaus aasiaan. Tällä matkalla teimme vain pieniä retkiä mantereen puolella, mutta tulevina vuosina säästimme kaikki lomamme ja rahamme talveen ja reissasimme edes takas Thaimaa-Malesia-Indonesia-Kambotsa-Flilippiini ja takaisin Kiinaan ja Macau-Hong kong akselille.
Joskus noin viisi vuotta sitten ajattelin, ettei rahaa tarvinnut muuhun kuin matkustamiseen. Olisipa kaikki edelleen niin yksinkertaista. Nyt kun ajattelee niin tosissaan vain viisi vuotta sitten, kylläpä elämä muuttuu nopealla tahdilla. Aiemmin suurin huoli oli kuinka saisi reissun aikana erääntyvän vuokran maksettua! Koirille on aina löytynyt hellää huolta vanhempieni luota <3 Nykyisin huollettavana on koirien lisäksi kaksi lasta, viisi kanaa, puutalo (remontteja), puutarha, vaimon orastava ura ja tietenkin se asuntolaina..

Kotiäitinä sitä välillä luulee olevansa vapaa kuin taivaanlintu, irtonainen oravanpyörästä, vailla arkisia aikuisten velvotteita..Ehkä aamuisin kahvikuppi kädessä, kun on ihan hiljaista. Kunnes noin sekunnin kuluttua jostain kuuluu MAMMAAA tule HETI katsomaan! Ja elämä asettuu taas takaisin raitelleen. Ja mammakin muistaa mitä varten tämä elämänvaihe olikaan olemassa! Onneksi on se sekunttikin joskus aikaa unelmoida. ;)

Nyt kun kuopus on jo täyttänyt vuoden ja muistuttaa etäiseti ihmistä alkaa matkakuume nousemaan ja katse kääntymään kohti seuraavaa matkaa. Aiemmin olen kirjoittanut matkastamme Kiinaan ja Thaimaaseen puolitoistavuotiaan tyttäremme kanssa. Kaikista reissuistamme tämä oli upein. Vaikka reissussa oli myös niitä ikäviä puolia mm. tyttäremme bakteeritulehdus ja sairaalavisiitti. Toivon, että pääsemme pian taas matkaan. Nämä matkat ovat ehdottomasti avartaneet maailmamme. <3

Mutta miten tämä kaikki liittyy otsikkoon? höpöti höpöti!

Olen siis tuonut jokaiselta reissultamme tuliaisiksi pallovaloja kotiin. Ne ovat minulle melkein henkisiä, niihin tiivistyy meidän reissujen muistot ja fiilis. Kun ne ovat päällä, kotona on rauha, vaikka loistavatkin kaikissa mahdollisissa väreissä. Nyt ne ovat kuitenkin alkaneet yksi toisensa jälkeen sammumaan. Toisaalta eihän ne itse puuvillapallot sammu vaan ne valosarjat, yllättävän kauan ovatkin kestäneet. Luulisin, että tämä on nyt herätellyt minua tähän kokeiluun. On oikeastaan aika outoa etten ollut kokeillut näiden tekemistä aikaisemmin. Tarvittiin vain vesi-ilmapalloja, lankaa ja 50-50 erikeeper-vesiseosta. Itseasiassa veskareiden puhaltanimen oli hankalin homma, ei meinannut keuhkot riittää. Palloissa oli varmasti jotain vikaa. Kastelin ne puhallettuina liimaveteen ja aloin kieputtamaan lankaa pallon ympäri ja kun sitä näytti olevan tarpeeksi kastelin sen vielä huolellisesti jokapuolelta seokseen, jonka jälkeen...

Kellonympäri kuivatus ja pallot poks ja Tsadam!

Lankoja minulta löytyisi hyvin, mutta milloinhan olisi sopivasti aikaa uusien tekemiseen, näitä ei nimittäin voi koskaan olla liikaa!  Mitä luulet, olisikohan 3-vuotiaalla jo tarpeeksi kärsivällisyyttä tällaiseen näpertelyyn!? :)


Menipä aihe pienesti ohi puutarhan, mutta taisi tässä kuitenkin viittaus sinne olla, siellä velvollisuuksien paikalla tällä kertaa!

Mukavaa viikkoa kaikille!