Happy lights DIY

Kahdeksan vuotta sitten matkustin ensimmäisen kerran aasiaan. Lensin yksin Kiinan Guangzhoun eli Kantoniin (jonne finnair taas mainostaa lentävänsä uutena reittinä, lensin siis tällöinkin Finnairilla!). Matkasin sieltä bussilla Zhuhaihin, mantereen puolelle Macaun viereen. Ylitin Kiinan ja Macaun rajan, joka oli muuten jäätävä kompleksi, tämä rajan ylitys paikka siis. Passiin leimattiin uudet leimat. Kaikki tämä, vaikka macau kuuluu Kiinalle. On kuulunut jo vuodesta 1999, tätä ennen Macau kuului Portugalille. Kiinalaiset tarvitsevat vielä nykyisin viisumin Macauhun niin kuin myös Hong kongiin, mutta ei kuitenkaan toisin päin, mekään emme tarvinneet viisumia Macauhun tai Hong kongiin.

Mutta mitä ihmettä minä siellä tein, ja mitä tekemistä tällä on valojen kanssa? Odotahan vain.

Menin tapaamaan sinne silloista tyttöystävääni, joka oli puoli vuotta siellä vaihto-oppilaana.

Reissu oli raskas ja välimatka vaivasi, mutta Onneksi menin, sillä hän on nimittäin nykyinen vaimoni!

Olin aiemminkin matkustellut, mutta lähinnä pakettimatkoilla euroopassa tai ristellyt itämerellä.
Tästä kuukaudesta, jonka Macaussa vietin syttyi palo reppuselässä matkustamiseen ja rakkaus aasiaan. Tällä matkalla teimme vain pieniä retkiä mantereen puolella, mutta tulevina vuosina säästimme kaikki lomamme ja rahamme talveen ja reissasimme edes takas Thaimaa-Malesia-Indonesia-Kambotsa-Flilippiini ja takaisin Kiinaan ja Macau-Hong kong akselille.
Joskus noin viisi vuotta sitten ajattelin, ettei rahaa tarvinnut muuhun kuin matkustamiseen. Olisipa kaikki edelleen niin yksinkertaista. Nyt kun ajattelee niin tosissaan vain viisi vuotta sitten, kylläpä elämä muuttuu nopealla tahdilla. Aiemmin suurin huoli oli kuinka saisi reissun aikana erääntyvän vuokran maksettua! Koirille on aina löytynyt hellää huolta vanhempieni luota <3 Nykyisin huollettavana on koirien lisäksi kaksi lasta, viisi kanaa, puutalo (remontteja), puutarha, vaimon orastava ura ja tietenkin se asuntolaina..

Kotiäitinä sitä välillä luulee olevansa vapaa kuin taivaanlintu, irtonainen oravanpyörästä, vailla arkisia aikuisten velvotteita..Ehkä aamuisin kahvikuppi kädessä, kun on ihan hiljaista. Kunnes noin sekunnin kuluttua jostain kuuluu MAMMAAA tule HETI katsomaan! Ja elämä asettuu taas takaisin raitelleen. Ja mammakin muistaa mitä varten tämä elämänvaihe olikaan olemassa! Onneksi on se sekunttikin joskus aikaa unelmoida. ;)

Nyt kun kuopus on jo täyttänyt vuoden ja muistuttaa etäiseti ihmistä alkaa matkakuume nousemaan ja katse kääntymään kohti seuraavaa matkaa. Aiemmin olen kirjoittanut matkastamme Kiinaan ja Thaimaaseen puolitoistavuotiaan tyttäremme kanssa. Kaikista reissuistamme tämä oli upein. Vaikka reissussa oli myös niitä ikäviä puolia mm. tyttäremme bakteeritulehdus ja sairaalavisiitti. Toivon, että pääsemme pian taas matkaan. Nämä matkat ovat ehdottomasti avartaneet maailmamme. <3

Mutta miten tämä kaikki liittyy otsikkoon? höpöti höpöti!

Olen siis tuonut jokaiselta reissultamme tuliaisiksi pallovaloja kotiin. Ne ovat minulle melkein henkisiä, niihin tiivistyy meidän reissujen muistot ja fiilis. Kun ne ovat päällä, kotona on rauha, vaikka loistavatkin kaikissa mahdollisissa väreissä. Nyt ne ovat kuitenkin alkaneet yksi toisensa jälkeen sammumaan. Toisaalta eihän ne itse puuvillapallot sammu vaan ne valosarjat, yllättävän kauan ovatkin kestäneet. Luulisin, että tämä on nyt herätellyt minua tähän kokeiluun. On oikeastaan aika outoa etten ollut kokeillut näiden tekemistä aikaisemmin. Tarvittiin vain vesi-ilmapalloja, lankaa ja 50-50 erikeeper-vesiseosta. Itseasiassa veskareiden puhaltanimen oli hankalin homma, ei meinannut keuhkot riittää. Palloissa oli varmasti jotain vikaa. Kastelin ne puhallettuina liimaveteen ja aloin kieputtamaan lankaa pallon ympäri ja kun sitä näytti olevan tarpeeksi kastelin sen vielä huolellisesti jokapuolelta seokseen, jonka jälkeen...

Kellonympäri kuivatus ja pallot poks ja Tsadam!

Lankoja minulta löytyisi hyvin, mutta milloinhan olisi sopivasti aikaa uusien tekemiseen, näitä ei nimittäin voi koskaan olla liikaa!  Mitä luulet, olisikohan 3-vuotiaalla jo tarpeeksi kärsivällisyyttä tällaiseen näpertelyyn!? :)


Menipä aihe pienesti ohi puutarhan, mutta taisi tässä kuitenkin viittaus sinne olla, siellä velvollisuuksien paikalla tällä kertaa!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Unelma Ananaksesta

Sain linkkivinkin syksyllä ananaksen kasvatuksesta ja innostuin ajatuksesta. Muistelen joskus lukeneeni kukkalehdestä, että jollain olisi oman ananaksen kasvatus onnistunut. En tosin muista millaiset puitteet hänellä oli. Mutta yriteään nyt sitten! Ostin kaupasta Luomu ananaksen, jossa oli elinvoimainen tukka. Leikkasin hedelmälihan mahdollisimman tarkasti irti kannasta ja irroitin varovasti muutaman kerroksen lehtiä. Asetin tämän vesilasiin niin, että kanta ylettyi juuri veteen asti, laitoin vielä muovihupun (pakastepussin) päälle sitomaan kosteutta. Vaihdoin tunnollisesti vettä melkein joka päivä pitkän aikaa, kyse oli varmasti viikoista. Vihdoin kuitenkin alkoi näkymään hentoja juuria. Jes! Juurien ilmestyttyä nappasin muutaman lehtirivin vielä pois ja sieltähän niitä juuria kasvoi lisää.

Annoin ananaksen juurtua rauhassa ja näitä tulikin koko ajan lisää. Pidin pakastuspussia kannan päällä.

Jossain vaiheessa ajattelin, että nyt niitä on tarpeeksi ja kävin ostamassa kaupasta multaa istuttamista varten. Mutta kuinkas kävikään.

Pakkaset paukkuivat menemään ja multapussi jäätyi pihalle odottamaan lämpimämpiä istutusaikoja.

Nyt tilanne on se, että juuret ovat jo kymmeniä senttejä pitkät ja uusia lehtiä on kasvanut kannan päähän pitkälti. Kuinka kauan uskallan tätä pitää enää samaisessa vesilasissa, ettei yhtäkkiä vain nuupahda!? Enpä tosin olisi uskonut pääseväni näinkään pitkälle, mutta olisihan se kurja jos projekti nyt päättyisi. Nim. muutaman kerran multapussin ohi kaupassa kulkeneena. Eipä taida auttaa muu kuin matka kukkakauppaan mahdollisimman pian. Pieniä multapusseja tosin taidetaan myydä ihan lähimarketissa jos en täysin väärin muista. Taytyykin tarkastaa tilanne heti seuraavalla kauppareissulla. Tästä pääsenkin aasinsiltana taas akvaarioon, sinnehän sille saisi varsin trooppista ilmastoa kehiteltyä luulisin!

Eksoottisiin tunnelmiin toivotan mukavaa loppuviikkoa mm. matkamessujen merkeissä!

Messuille ollaankin järkätty vaimon kanssa treffit! Lapset mummilaan ja kahden kesken (tuhansien muiden sekaan) laatuaikaa viettämään! Muutama reissu polttelee jo mielessä, jospa niihin löytäisimme tarpeelliset kimmokkeet ja pääsisimme todenteolla ajatusasteesta toteutukseen! Saa nähdä joitain vuosia sitten messut tuottivat pettymyksen, mutta ajat ovat muuttuneet ja matkareititkin hieman, joten avoimin mielin messuilemaan niin eiköhän siitä hyvä tule!

Automatka Italiaan

Vielä muutama päivä, ihan vain perjantaihin ja sitten lastataan kööri autoon ja suunnataan kohti italiaa! Tarkemmin sanottuna Liguriaan, italian riveralle, josta vähän vajaa puoli tuntia ylös vuorille. Uskomatonta, mutta totta. Siellä on meidän mökki, tai vanhempieni oikeasti, mutta saimme kutsun kylään ja tartuimme siihen oitis. Vai kutsuimmeko itsemme? Sama se mennään jo!
Pakkaamme autoon myös vanhempani. Retkellä mukana 2+2 aikuista ja tyttäremme 2.10 kk ja 6 kk.

Perjantaina otamme laivakyydin Finnlinesilta Travemundeen Saksaan. Saavuttuamme sinne la iltana jatkamme oitis matkaa kohti määränpäätä. Menomatkaa emme ole sen tarkemmin suunnitelleet. Matkassa, kun on kolme kuskia (toisin kuin takaisin tulessa, mutta siitä lisää myöhemmin). Pysähtelemme tarvittaessa, mutta toiveina olisi olla perillä jo sunnuntai iltana.

Menopelinä 7-paikkainen WV-Touran, jonain päivänä se on Kleinbus. Vielä ei rahkeet siihen riittäneet niin harjoitellaan ensin tällä.

Olemme reissuilleet jonkin verran, mutta pienimälle tämä on ensimmäinen pitempi matka. Aiemmin olemme lentäneet enimmäkseen aasiaan, lukuunottamatta ristelyjä ruotsiin ja tallinnaan.

Jännää nyt lähdetään omalla autolla, taitaa jo kaikkia muita jännätä melkoisesti vaan ei pienintä. Tällä hetkellä hänellä on tärkeämpääkin tekemistä, kuten miettiä miten karhukävelystä pääsisi eteenpäin! Esikoinen sen sijaan odottaa jo innolla mökkireissua ja kesää jonka italia tuo tullessaan. :)

 

Viikonloppuna fiilisteltiin ja laitettiin tavaroita kasaan, Buongiorno, Arrivedertsi! Uno Gelato, grazie!

Googlen kautta reittiä kurkatessa tilanne näyttää jokseenkin mielenkiintoiselta muutaman tietyön kanssa. Avointa mieltä ja kärsivällisyyttä, niistä ei varmasti ainakaan olisi haittaa reissun päällä. Reissulle on varattu kolme viikkoa, josta noin puolet lomaillaan ilman vanhempiani (he lentävät aiemmin kotiin). Takaisin tullaankin sitten vähän hissummin, tapaamme matkalla myös puolisoni ystävän itävallasta.

Siinä se on, pieni kivitalo luonnon helmassa, Benvenuto!

Koh Mak Thailand

Nyt jostain sain taas kaipuun muistella talvea ja maailman parasta matkaamme maailman äärissä. Reissusta siis viitisen kuukautta, mutta onneksi kuvia on sitäkin enemmän.

Lähdimme siis Chiang maista iltapäivällä, suoraan sairaalasta yöjunalla kohti Bangkokia. Junamatka menikin kivasti olimme tällä kertaa kakkosluokassa, mutta onneksi sillä kertaa vaunumme oli rauhallinen ja henkilökunta ystävällistä. Olimme ostaneet päällekkäiset sängyt, mutta nukuimme kolmisin kaikki alasängyssä. Mahduttiin oikein hyvin. Edellispäivien tapahtumat olivat olleet sen verran rankkoja, että tahdoimme olla kaikki lähekkäin. Bangkokissa jäimme aiemmalla pysäkillä kuin olimme ensin suunnitelleet. Henkilökunta sai meidät vakuuttuneeksi, että kannattaisi jatkaa matkaa Bangkokin Pohjoiselta Bussiasemelta. Tämä osoittautuikin virheeksi. Meidän oli nimittäin päästävä saman päivän aikana Tratiin ja tarkemmin sanottuna Laem Ngopin satamaan, ja vielä kello neljäksi, jolloin viimeinen lautta lähtisi seuraavaan kohteeseemme Koh Makin saarelle. Emme löytäneet bussia emmekä minivania, joka olisi lähtenyt mieluiten heti aamulla, aikaisimmat olivat lähdössä vasta puolen päivän aikaan ja silloin oli jo myöhäistä. Matka-aika nimittäin oli 4-6 tuntia+viivästykset. Menomatka taisikin mennä lähelle neljää tuntia, mutta takaisin päin muutamaa viikkoa myöhemmin matkustimme reilusti yli seitsemän tuntia...Teimme siis lennosta uuden suunnitelman ja otimme taksin ja lähdimme kohti Victory Monumentia, josta tiesimme minivanien lähtevän aamulla tunnin välein Tratiin. Meillä kävi hyvä tuuri ja taksikuskimme tiesi näistä minivaneista ja ajoi meidät suoraan oikean liikkeen eteen. Olimme onnellisia kun ei tarvinnut enää ihmetellä ja etsiskellä oikeaa paikkaa valtavan matkakuorman ja toipilaan puolitoistavuotiaamme kanssa. Odottelimme siellä (Victory Monument) vajaan tunnin vania johon olimme ostaneet liput (hinta 300bht). Vaimoni kävi ostamassa viereisestä Seven Elevenistä aamiaista, nakkeja, kroisantteja ja kinder buenoa! Nakit maistuivatkin pienelle hyvin ja olimme erittäin tyytyväisiä ja onnellisia.

Mini van saapui ajallaan, olisikohan kello ollut 10am. Laskimme, että kuusi tuntia on riitettävä. Tarpeen vaatiessa olisimme tietenkin jäänneet Tratin kaupunkiin yöksi. Kyyti oli hurjaa kuskimme ajoi moottoritietä valehtelematta 200, heikkohermoisia olisi huimannut. Me olimme kuitenkin vielä liian huolissamme lapsemme voinnista, että hänen tarkkailunsa vei kaiken huomiomme. Pysähdyimme matkan aikana kerran vessaan ja ostoksille.

Muuten ajoimme tuhatta ja sataa kohti Tratia.

Jos sinulla on kova kiire paikasta toiseen suosittelisin tätä Mini vania, koska nämä eivät juurikaan pysähdelleet matkan varrella, joten aikataulu oli melko pitävä. Jos sinulla kuitenkin on joustava aikataulu eikä muutaman tunnin viivästykset haittaa ota bussi ja nauti rauhallisesta matkasta. Bussi saattaa myös olla himpun verran edullisempi.
Laitoimme tekstiviestin Resortillemme kun lähdimme Bangkokista, pyysimme heitä varaamaan meille lauttaliput Laem Ngop-Koh Mak, ilmoitimme myös, että olemme tänään tulossa, olimmehan jo yhden päivän myöhässä. Satamaan saavuttuamme meitä odotti taas iloinen yllätys. Resortimme Seavana oli saanut viestimme ja varannut meille paikat viimeiseltä lautalta kello 16. Lautta olikin ihan täysi emmekä välttämättä olisi mahtuneet ilman heidän varaustaan kyytiin. Kannattaakin varata mahdollisimman paljon etukäteen. Pitää vaikka näiden kuljetusyhtiöiden puhelinnumerot, että voi matkan varrelta ilmoittaa ja varata tulevia kuljetuksia/majoituksia, varisinkin High seasonin aikaan kun ihmisiä on paljon liikenteessä. Lautta oli siis iso Speed boat olisikohan paikkoja ollut 20-30hlölle, matka kesti reilun tunnin ja maksoi saman verran kun kyyti Bangkokista eli 300bht.


Sitten itseasiaan ja täydelliseen paratiisikohteeseen. Olimme siis varanneet kolmelta eri saarelta yöpymiset ja tässä niistä ensimmäinen.

Koh Mak ja Seavana.

Suosittelisin tätä samantien kenelle vain ja lähtisin, vaikka heti syksyn ensimmäisinä kylminä päivini uudestaan. Saattaa ollakkin, että vielä jonain päivänä tänne palaamme emme tosin vielä seuraavana syksyny. Katsotaan muutaman vuoden kuluttua. Ainut miinus tässä paikassa oli hinta, yö oli päälle 60 euroa, joka oli kyllä tuplat budjettiimme. Tiesimme tämän tietenkin etukäteen ja olimme varautuneet ottamalla muualta edullisempia yöpaikkoja. Tämä paikka oli kyllä, joka pennin väärtti. He eivät veloittaneet meiltä mitään ensimmäisestä yöstä, jonka siis missasimme, koska vietimme viimeisen yömme Chiang maissa sairaalassa. Ilmoitimme tietenkin tilanteemme heti sairaalaan jouduttuamme. Kun saavuimme saarelle he noutivat meidät saaren toiselta puolelta satamasta. Hintaan kuului buffetaamiainen ja täydellinen fiini Bungalow. Tämä oli siis huimasti tasokkaampi Resortti missä yleensä matkustamme, mutta täytyyhän sitä itseään hemmotella ja toisaalta tämä oli myös täydellinen paikka ladata akkuja ja antaa lapsemme toipua ja päästä taas loma fiilikseen koko porukka.

Bungalowimme oli tämä alakerta, yläkerran väellä oli terassilla poreallas, mutta hintakin oli eri, emmekä onneksi kaipailleet poreammetta täällä paratiisissa. Mainittakoot nyt vielä kaiteen puuttuminen terassilta. Tuohan olisi ollut hengenvaarallinen puolitoistavuotiaamme kanssa.

Bungalowimme oli täydellinen!

Pieni jääkaappimme taytettiin, joka päivä kolmella cokiksella, vedellä ja maidolla For Free! Ihana pieni ylellisyys. Huoneestamme löytyi myös vedenkeitin, joka oli todella kätevä, koska pienokaisellemme maistui hyvin kuppinuudelit! :) Myös pikakahvia ja teetä oli saatavilla.

Isosta kylppäristämme löytyi ihania pesuaineita, rasvoja, sadesuihku ja sokerina pohjalla puhtaat pyyhkeet huoneeseen ja rannalle. Takana näkyy myös kätevä pyykinkuivausalue, joka oli vain meidän käytössämme.

Näkymä rannalle huoneestamme...

Hassunnäköinen rakennus oli Resortin ravintola, jossa tarjoiltiin myös aamiainen. Ruoka oli hyvää Thaimaan hintatasoon verraten ehkä hieman korkea, mutta olihan tämä Resorttikin. Ei siis ihan Budjet Budget matkalle, mutta ainahin sitä voi sumplia miten rahansa käyttää niinkuin me teimme.

Aamiainen oli monipuolinen ja täältä sai kunnon Cappucinon ja Espressoakin! Myös kuvassa näkyvät tytöt jaksoivat, joka kerta viidyttää tytärtämme. Paikka oli siis erittäin lapsiystävällinen, ainoastaan leikkipaikka puuttui, tästä laitoimme kyllä toiveen eteenpäin.

Resortissamme oli uima-allas.

Kuka hullu nyt matkustaisi paratiisirannalle ja kaipaisi uima-allasta!!?

Näin ainakin olimme aikaisemmin ajatelleet. Nyt kuitenkin allas oli ihana ylellisyys, kyllä pienen lapsen kanssa on kiva pulikoita välillä muuallakin kuin pelkästään suolavedessä. Tyytyväisiä siis. Lisäsimme tämän myös listaamme ja tarpeeksi matalana, että lapsen on turvallista pulikoida myös itsenäisesti, mutta ei tietenkään ilman valvontaa.

Resortimme oli vielä melko uusi, olikohan se avattu vuotta ennen ja selvästi paikat vielä hakivat tarkoitustaan, tässä ravintola-alueen jatkoa ja yleistä Chillailualuetta.

Seavana siis sijaitsi Koh Makin saaren rauhallisemmalla puolella, tällä rannalla taisi olla kolme resorttia ja plussana Resortit pitivät rannat puhtaana. Koh Makilla nimittäin on Sand flyita siis hiekkakärpäsiä, onneksi emme törmänneet näihin. Kuulimme kuitenkin toisella puolella majoittuneilta, että Sand flyita oli kyllä ja puremat saattoivat olla todella ikäviä, eräs pieni poika oli heti ensimmäisenä päivänään joutunut hyökkäyksen kohteeksi leikkiessään rantahiekalla ja oli nyt selkä kirkuvan punaisena. Onneksi saaren pikkuputiikeista löytyi erilaisia troppeja helpottamaan kutinaa. Näitä vastaan olisi pitänyt suojautua paksulla kerroksella Kookosöljyä.

Kävimme kahdesti saaren toisella puolella illallisella, sieltä löytyikin useita edukkaita ravintoloita ja kauppoja joissa täydensimme herkkuvarastojamme. Ei kuitenkaan Seven Eleveniä eikä pikaruokapaikkoja,

saari oli ihanan rauhallinen ja luonnonmukainen

High seasonista huolimatta. Muuten päivämme kuluivat rattoisasti suunnilleen näin: Aamiainen-uimaan-lapsi päiväunille ja äideille muutama tunti vapaata-syömään-uimaan ja illalliselle. Mikä täydellinen päivä ja tätä jatkui seuraavat kaksi viikkoa. Reissussa luinkin ainakin neljä kirjaa, joka on muuten todella hyvin minulta!

Tähän koiraan ystävystyimme ja lapsemme oli onnesta soikeana kun vihdoin pääsi rapsuttelemaan koiaa! Olimme opettaneet häntä vain tervehtimään koiria, jokainen koira johon törmäsimme saikin Bye Bye tervehdyksen..näin nopeasti puolitoistavuotiaat oppivat vieraan kielen!

Kumipuu viljelmiä tietenkin kaikkialla.

Seavana viljeli omia vihanneksiaan. Resortimme oli mukana saaren suojeluprojektissa.

Toisella puolelta saarta löysimme grilliravintolan ja saimmekin todella hyvää ruokaa ja illallisen ajaksi ruotsalaisen pojan tytärtämme viihdyttämään.

Kävelimme saaren toiselle rannalle noin 15-20 minuuttia ei yhtään liian pitkä edes rattaiden kanssa. Saarelta sai myös vuokrattua mopoja ja Seavanasta olisi saanut ilmaiseksi lainata polkupyöriä, mutta lastenistuimien puuttuessa kävelimme. Saarella kulki myös muutama lava-auto-taxi. Kuvassa Seavana heti oikealla puolella ja tästä kun kävelimme mäen ylös 5 min sijaitsi pieni sekatavara kauppa, josta sai edullisesti kaiken tarvitsemansa vaipoista herkkuihin. Myös rantamme toisessa päässä oli pieni kauppa, josta sai ostaa mm. virvokkeita edulliseen hintaa. Aina ei tarvinnut siis ajella saaren toiselle puolelle jos esimerkiksi karkkihammasta alkoi kolottamaan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niinkuin meidänkin aikamme Seavanassa Koh Makin saarella. Laiturin nokassa matkatavaramme valmiina uuteen seikkailuun seuraavalla saarelle Koh  Koodille, joka olikin hieman erillainen kohde, mutta siitä taas myöhemmin lisää

Reppureissu jatkuu Kiinasta Thaimaaseen

Junamatka Suzhousta Wuhaniin kesti noin 6 tuntia. Myönnettäköön että Kiinan junat ja juna-asemat

yllättivät. Asemat olivat isoja, erittäin siistejä ja hyvin organisoituja ja junat taas kiilsivät uutuuttaan. Junasta oli jännittävää seurata maisemia, riisipeltoja silmänkantamattomiin kunnes yhtäkkiä kuin tyhjästä nousi kaupunki valtavina rykelminä pilvenpiirtäjiä ja suuria tehtaita. Jokainen asema jolla junamme pysähtyi oli valtava ja lähes identtinen kopio edeltäjästään.

Kun saavuimme Wuhaniin oli jo pimeää ja asema ei todellakaan ollut kovin kansainvälinen ja koko paikka näytti pikemminkin suljetulta. Löysimme kuitenkin merkin taksista ja päätimme suunnata sinne. Jono oli useita kymmeniä metrejä jollei jopa 100 metriä pitkä. Päästyämme jonon päähän tuli vartijan asuun pukeutunut mies luoksemme ja ohjasi meidän jonon taakse ja sitä kautta jonon ensimmäisiksi, tilanne oli hieman hämmentävä. Lapsemme nukkui tällöin rattaissa. Tilanne myös hieman nolotti meitä. Pian saapui ensimmäinen taksi, mutta kun hän huomasi keitä oli tulossa kyytiin hän kieltäytyi ja ajoi pois. Seuraava taksi saapui kuitenkin heti perään. Näytimme hotellin varauslappua jonossa päivystävälle virkailijalle, hän keskusteli kuskin kanssa ja kävi viereisessä toimistossa luultavasti selvittämässä minne olimme matkalla. Neuvoteltuaan vielä kerran kuskin kanssa tämä suostui ottamaan meidät kyytiin. Saimme siis ihan uskomatonta palvelua, emmekä tiedä miten ikinä olisimme löytäneet majapaikkaamme jos he eivät olisi olleet näin palveluattiita, jonon ohituksesta puhumattakaan. Pääsimme siis taksilla oikeaan osoitteeseen.

Onneksemme meillä oli varaus tehty etukäteen.

Astuttuamme sisälle hotelliin respasta ei sanottu mitään virkailija näytti meille vain kättä! Siis nosti kämmenen ylös näyttäen ettette ole tänne tulossa..hetken aikaa jankattuamme saimme hänet ottamaan varauspaperimme ja löytyihän se varaus loppujen lopuksi. Kävimme tiputtamassa tavarat huoneeseen ja lähdettiin vielä nopeasti kurkkaamaan kaupunkia. Emme kuitenkaan saaneet tästä valtavasta kaupungista mitään kuvaa, ja koska oli jo pimeää kipaisimme kauppaan ja pienen kävelyn jälkeen takaisin hotellille..

Otimme kuvan eräästä talon seinässä olleesta kyltistä, jotta Macaulainen ystävämme voisi kääntää tämän meille Chiang maissa. Seutu näytti nimittäin hieman epäilyttävältä ja halusimme selvittää mitä tässä mahdettiin mainostaa. Ja arvauksemme osui oikeaan. Tämä oli Korealaisen Saunan kyltti, ja tällä ei sitten ollut mitään tekemistä suomalaisen saunan kanssa vaan paikka oli jonkinlainen ilotalo, kuulemma korealaiset saunat ovat poikkeuksetta sellaisia. Ihan vaan tiedoksi jos joku joskus tällaiseen törmää.

Aamulla pakkasimme itsemme ulos hotellista ja nappasimme respasta kartan jossa oli lentokentän kohdalla lentokoneen kuva. Taksit eivät tietenkään pysähtyneet kun yritimme vilkuttaa heitä pysähtymään. Ei auttanut muu kuin puskea samalla sisään kun edelliset asiakkaat olivat tulossa ulos.

Onneksi meillä oli kartta ja siinä lentokoneen kuva.

Olisimmekohan ilman sitä löytäneet kentälle ajoissa... Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja pääsimme kentälle oikein loistavasti ajoissa. Hassua tosin oli se, että lentokentta itsessään oli valtava, mutta kansainvälistenlentojen siipi oli pienen pieni. Ymmärtäähän sen olimmehan keskellä Kiinaa. Lentomme oli ajoissa ja matkatavarat tulivat kanssamme Thaimaaseen.

Ihanaa oli olla vihdoin lämpimässä, ihan kuin olisimme päätyneet johonkin toiseen satuun ja niinhän tavallaan olimmekin. Lapsemme sai heti kentällä eräästä matkatoimistosta pahvisen kruunun päähänsä! :) Olimme jo etukäteen selvittäneet juna-asemaa ja se todellakin sijaitsi ihan lentokentän vieressä, hissillä toiseen kerrokseen ja siitä kylttejä seuraten sillan yli juna-asemalle, joka oli keskellä moottoritietä. Tiesimme myös etukäteen mihin junaan tahdoimme. Emme onnistuneet saamaan kakkosluokkaan päällekkäisiä paikkoja, kyseessä oli siis yöjuna matka-aika noin 16 tuntia. Päätimmekin leikkiä kroisosta ja ottaa ykkösluokasta paikat. Loistava päätös sillä saimme oman hytin, jossa oli päällekkäin kaksi sänkyä. Suositellaan ehdottomasti juuri lapsiperheille tai muuten vain omaa rauhaa kaipaaville. Alla kuva Bangkokin Don Mueangin lentokentän juna-asemalta. Oli kyllä niin vastakohta Kiinan junaliikenteelle, mutta mikäs siinä. Kiva nähdä miten missäkin päin toimitaan, vaikka Thaimaassa olemme aiemminkin junalla matkustaneet silloin tosin etelästä Bangkokiin, mutta yöjunalla kuitenkin. Ainoita miinuksia oli junamme kahden tunnin myöhästyminen, lapsemme alkoi olla jo kovin väsynyt illalla, mutta malttoi onneksi istuksella rattaissa ja odotella junan saapumista. Meille kävi tavallaan myös onni ettemme saaneet paikkoja kakkosluokasta. Yritimme nimittäin junassa ravintolavaunuun, ihan huvikseen vain sillä olimme ottaneet hyvin evästä junamatkaa varten. Ravintolavaunua edeltävä vaunu oli täynnä nuoria juhlijoita, viina virtasi ja meiniki oli todella levotonta. Kurjaa, että jotkut kehtaavat käyttäytyä ihan miten huvittaa, vaunu ei kuitenkaan ollut heidän yksityiskäytössä vaan siellä oli myös ihan tavallisia matkustajia..sääliksi kävi. Vinkkinä: jos vain mahdollista varaa paikat hieman kauempaa ravintolavaunusta, koska myös aiemmalla kerralla ravintolavaunussa oli melko levoton tunnelma, tällöin onneksi vain ravintolavaunussa.



Aamulla saavuimme siis pari tuntia myöhässä Chiang maihin, tämä ei kuitenkaan meitä haitannut sillä olimme saaneet hyvin nukutuksi eikä kellokaan ollut kymmentä enemmän. Juna-asema oli pieni ja selkeä. Olimme tehneet etukäteisvarauksen kaupungin vanhassa osassa sijaitsevaan hostelliin ja näimmekin heidän mainostavan palvelujaan juna-asemalla. Kerroimme heille tehneemme varauksen SK House 2:seen (Chiang maista löytyy 1&2) ja he ohjasivat meidät tila-autoon, joka kyyditsi meidät suoraan hostellille! Todella hyvää palvelua sanoisin. Olimme ensiksi varanneet jonkun Boutique hotellin, mutta matkaa suunnitellessamme tulimme toisiin aatoksiin ja vaihdoimme tähän neljä kertaa halvempaan vaihtoehtoon, olisikohan hinta ollut 10 euron paikkeille ja ehdottomasti hintansa väärti. Söimme hostellimme ravintolassa lounaan ja kotiuduimme huoneeseemme, joka olikin valtava. Vähän aikaa lepäiltyämme lähdimme kaupungille etsimään internettiä ja haistelemaan tunnelmaa.

Pad thai nami nami nami! Thaikku ruoka on niin hyvää, ettei taitanut kolmen viikon aikana kuin yhden kerran iskeä armoton pizzahimo, mutta silloin löysimmekin loistavan italialaismiehen pitämän pizzerian eräältä saarelta. Siitä kuitenkin myöhemmin enemmän.

Banana pancake, ihan huippunamia! Letun päälle kaikenmaailman makeaa tietenkin banaanin lisäksi ja rullalle, siitä vain valitsemaan.

Seuraavana päivänä päätimme vuokrata auton ja kuskin (25e) ja kiertää lähiseuden nähtävyyksiä ja käsityöläiskyliä. Chiang maihan on käsitöistään maailmankuulu, melkein kaikki Thaimaassa myytävä sisustustavara ja vaatteet ovat pohjoisesta kotoisin. Itsekkin käsitöitä harrastavana oli kiva nähdä mitä täällä päin maailmaa askarrellaan.

Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin kuumille lähteille.

Meillä tosin oli hieman erilaiset odotukset "kuumista lähteistä".

Tämä olikin ns. puistoalue, jonne paikalliset tekivät päiväretkiä. Puiston läpi meni keinotekoinen joki joka oli höyryävän kuumaa ja itse "lähteessä" keitettiin eväät eli kananmunat! Ensiksi tämä olikin ihan eksoottista ja hauskaa, mutta hetken päästä emme pystyneet haistamaan muuta kuin kananmunat. Ja munankeitto into lopahti siihen. Kerrottuamme tästä kiinalaiselle ystävällemme hän kertoi tämän olevan hyvin yleistä ja itsekkin harrastaneen tällasia paikkoja.



 

  

Löysimme lapsille tarkoitetun pulikointialtaan, jossa kävimme dippaamassa lastamme, uimaanhan me oltiin kuitenkin tultu. Käytiin myös lähinnä länkkärituristelle suunnatussa mineraalialtaassa, joka olikin oikein miellyttävä, siihen asti kunnes aloin voimaan pahoin, en fyysisesti enää kestänyt kananmunien hajua. Onneksi olo parani hetken kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Syötyämme lounaan kuljettajamme tulikin jo etsimään meitä. Oli riennettävä eteenpäin, jotta kerkeisimme nähdä kaiken mitä oli suunnitelmissa.

Chiang mai on erityisen kuuluisia paperisista auringonvarjoista, tälläisessa lähinnä turisteja varten tehdyssä "näyttelyssä" saimme katsella kuinka niitä valmistettiin. Nämä olivat todella hienoja ja kuvioinnit todella kauniita, näitä varjoja tehtiin myös sateenkestävinä ja todella suurina. Olisinkin tahtonut tilata kotimme pihalle tällaisen, mutta ainakaan vielä en ole saanut lupaa, jospa yrittäisin nyt kevään kynnyksellä uudestaan kun aurinkovarjon hankkiminen tulee ajankohtaiseksi. Heillä oli siis "Shipping" ympäri maailman.



Seuraavassa paikassa kudottiin silkkiä. Tämä olikin erittäin kiinnostavaa sillä näimme myös ihan konkreettisesti kuinka toukat muodostivat syljellään silkkipalloja, jotka sitten keitettiin alla olevassa padassa ja kehrättiin langaksi. Silkin kudontapuut eivät muuten eronneet kovinkaan paljon meille suomalaisille tutuimmista mattopuista, jollaiset löytyvät myös vanhemmiltani.

Lopuksi kävimme vielä hopeapajassa, mutta se ei ollut niin kiinnostavaa..

Hotellille palasimme kuuden aikaan. Tämä personal driver sopi meille todella hyvin, koska saimme mennä juuri siihen tahtiin kun meille parhaiten sopi. Koska käytimme hostellimme omaa kuskia saimme palvelun huomattavasti edukkaampaan hintaa, aina kannattaakin siis kysyä! Kuskimme oli varsinainen vanha herrasmies.

Vihdoin ja viimein Ystävämme saapui kaupunkiin. Mitäs sitä muutakaan kun kaupungille illalliselle ja kuulumisia vaihtamaan. Lapsemme kulki hienosti rattaissa ja nukahti uniajan tultua.

Illallisen jälkeen vaimoni ja hänen vaihtariystävänsä suuntasivat vielä hierontaan ja me menimme edeltä hotellille nukkumaan. He saivat vielä höpistä ihan rauhassa kuulumisia. Ja minä sain vihdoin aloittaa kirjan lukemisen. Kirjasta myöhemmin lisää, oli muuten ihan loistava valinta.

Seuraavana aamuna tapasimme ystävämme hostellimme alakerrassa aamiaisella. Syödessä pohdimme mitä puuhaisimme päivän aikana. Valitsimme jokiristeilyn, sillä se kuulosti sopivan rennolta puuhalta pikkulapsen kanssa. Ja sitähän se olikin. Pistäydyimme tilalla jossa kasvatettiin kaikenlaisia kasviksia ja herkuttelimme hedelmillä (jotka tosin eivät varmaankaan olleet heidän omasta puutarhastaan).

Chiang maissahan voi puuhata vaikka mitä; vaeltaa viidakossa, hyppiä taivaalta, tavata eläimiä, hoitaa norsuja ja tiikereitä yms. tarjontaa oli kyllä niin että jokaiselle riitti jotakin. Meillä tietenkin aika ja lapsi rajoittivat jonkin verran menoa. Sukellamme viidakkoon sitten muutaman vuoden kuluttua. Nyt pääasia oli viettää rentoa kaupunkilomaa kaukaisen ystävämme kanssa. Ja olihan illaksi luvassa Crazy Shopping ja Lauantaimarkkinat! Satuttiin muuten shoppailun kannalta täydelliseen aikaan kaupunkiin; siis viikonlopuksi kun joka päivä eri osa vanhaa kaupunkia täyttyi myyntikojuista. Mitäpä markkinat olisivat ilman Food courttia, näitäkin taisi olla useampi, koska markkinat olivat todella massiiviset.

Rakastamme haaremihousuja ja hauskasti leikattuja vaatteita. Minun vaatekaappini sisältö taitaakin olla pääasiassa kasattu reissuilla tai tilattu aasialaisesta nettikaupasta. Tämä saattaa myös johtua siitä, että vaatekaupoissa pyöriminen ei enää oikeastaan kuuluu arkeemme, mutta reissuilla annetaan lupa hullutella. Ja myönnettäköön että kyllähän ne vaatteet ovat huomattavasti edukkaampia siellä päin maailmaa.

Viimeisenä päivänämme kävimme kaupungilla aamiaisella (tämä ei siis kuulunut huoneen hintaan). Ja päätimme kunnostautua temppeleiden osalta. Kaupunkihan on täynnä toinen toistaan hienompia temppeleitä. Meistä vaan kukaan ei tuntenut intohimoa niiden koluamiseen. Meille riitti se että kaupungilla kävellessämme pystyimme ihailemaan niitä. Hostellimme sijaitsi aivan yhden temppelikompleksin vieressä, joten päätimme pistäytyä sinne vielä ennen kuin ystävämme olisi lähdettävä lentokentälle. Meillä oli varattuna lento seuraavalle aamulle tarkoituksena jatkaa matkaa paratiisisaarille lähelle Kambotsan rajaa...

Hostelimme siis todellakin sijaitsi aivan tämän temppelialueen vieressä alla oleva kuva on temppeleitä hostellillemme. Olihan nämä temppelit ja Buddhat vaikuttavia, ehkä vielä jonain päivänä tulemme tutkimaan niitä tarkemmin.

Hostellimme sisääntulo, täältä löytyi kaikki tarvittavat palvelut ja pihalta uima-allas. Varmaan palaisimme tänne jos joskus vielä eksymme Chiang maihin. Jäihän meiltä vielä kokematta yhtä sun toista tästä maagisesta paikasta...

Eräs asia jonka olisimme niin mielellämme jättäneet kokematta tapahtui viimeisenä päivänämme. Lapsemme heräsi normaalisti päiväuniltaan, mutta sen jälkeen kaikki menikin... Hän alkoi oksentamaan eikä mikään pysynyt sisällä. Teimme nopean ratkaisun soitimme vakuutusyhtiöön ja he suosittelivat sairaalaa ja pian olimmekin lääkärin vastaanotolla. Chiang mai Ram Hospital, kaiken kaikkiaan suositellaan. Heillä oli uusi siisti lastenpuoli ja henkilökunta oli ystävällistä, ainostaan englanninkielen taito oli puutteellista..Saimme kuitenkin puhua lääkärin kanssa niin monta kertaa kun tarvitsimme. Hän puhui englantia hyvin. Niin, he ottivat meidät siis sisään osastolle jossa he laittoivat lapsellemme tipan, ottivat verikokeet ja antoivat asianmukaiset lääkkeet aluksi suonensisäisesti. Verikokeista selvisi että lapsellamme oli bakteeri-infektio ja he antoivat siihen tipan kautta antibioottia. Vaikka tämä retki oli hieman traumaattinen, täytyy muistaa, että missä vain mitä vain voi tapahtua ja olla kiitollinen siitä, että toimimme nopeasti ja saimme pian apua lapsellemme. Hän oli meistä varmasti se kaikkein reippain. Jos jotain opimme, niin sen, että aina kannattaa luottaa vaistoon. Vietimme siis kaikki kolme vuorokauden tässä sairaalassa. Myöhästyimme lennoltamme, pääsimme lähtemään iltapäivällä ja otimme yöjunan bangkokiin vielä samana iltana, tällä kertaa nukuimme kaikki kolme kakkosluokan alasängyssä. Olimme todella kiitollisia saamastamme avusta. Silloin tuli tunne, että perheenä selviämme ihan mistä vain.

Kaikki kääntyi voitonpuolelle, antibiootteja annoimme neljä päivää, mutta pahoinvointi oli poissa. Bangkokista lähdimme saman päivän aamuna kohti Tratin kaupunkia ja kolmea paratiisisaarta, mutta niistä lisää sitten seuraavalla kerralla.