Reppureissu jatkuu Kiinasta Thaimaaseen

Junamatka Suzhousta Wuhaniin kesti noin 6 tuntia. Myönnettäköön että Kiinan junat ja juna-asemat

yllättivät. Asemat olivat isoja, erittäin siistejä ja hyvin organisoituja ja junat taas kiilsivät uutuuttaan. Junasta oli jännittävää seurata maisemia, riisipeltoja silmänkantamattomiin kunnes yhtäkkiä kuin tyhjästä nousi kaupunki valtavina rykelminä pilvenpiirtäjiä ja suuria tehtaita. Jokainen asema jolla junamme pysähtyi oli valtava ja lähes identtinen kopio edeltäjästään.

Kun saavuimme Wuhaniin oli jo pimeää ja asema ei todellakaan ollut kovin kansainvälinen ja koko paikka näytti pikemminkin suljetulta. Löysimme kuitenkin merkin taksista ja päätimme suunnata sinne. Jono oli useita kymmeniä metrejä jollei jopa 100 metriä pitkä. Päästyämme jonon päähän tuli vartijan asuun pukeutunut mies luoksemme ja ohjasi meidän jonon taakse ja sitä kautta jonon ensimmäisiksi, tilanne oli hieman hämmentävä. Lapsemme nukkui tällöin rattaissa. Tilanne myös hieman nolotti meitä. Pian saapui ensimmäinen taksi, mutta kun hän huomasi keitä oli tulossa kyytiin hän kieltäytyi ja ajoi pois. Seuraava taksi saapui kuitenkin heti perään. Näytimme hotellin varauslappua jonossa päivystävälle virkailijalle, hän keskusteli kuskin kanssa ja kävi viereisessä toimistossa luultavasti selvittämässä minne olimme matkalla. Neuvoteltuaan vielä kerran kuskin kanssa tämä suostui ottamaan meidät kyytiin. Saimme siis ihan uskomatonta palvelua, emmekä tiedä miten ikinä olisimme löytäneet majapaikkaamme jos he eivät olisi olleet näin palveluattiita, jonon ohituksesta puhumattakaan. Pääsimme siis taksilla oikeaan osoitteeseen.

Onneksemme meillä oli varaus tehty etukäteen.

Astuttuamme sisälle hotelliin respasta ei sanottu mitään virkailija näytti meille vain kättä! Siis nosti kämmenen ylös näyttäen ettette ole tänne tulossa..hetken aikaa jankattuamme saimme hänet ottamaan varauspaperimme ja löytyihän se varaus loppujen lopuksi. Kävimme tiputtamassa tavarat huoneeseen ja lähdettiin vielä nopeasti kurkkaamaan kaupunkia. Emme kuitenkaan saaneet tästä valtavasta kaupungista mitään kuvaa, ja koska oli jo pimeää kipaisimme kauppaan ja pienen kävelyn jälkeen takaisin hotellille..

Otimme kuvan eräästä talon seinässä olleesta kyltistä, jotta Macaulainen ystävämme voisi kääntää tämän meille Chiang maissa. Seutu näytti nimittäin hieman epäilyttävältä ja halusimme selvittää mitä tässä mahdettiin mainostaa. Ja arvauksemme osui oikeaan. Tämä oli Korealaisen Saunan kyltti, ja tällä ei sitten ollut mitään tekemistä suomalaisen saunan kanssa vaan paikka oli jonkinlainen ilotalo, kuulemma korealaiset saunat ovat poikkeuksetta sellaisia. Ihan vaan tiedoksi jos joku joskus tällaiseen törmää.

Aamulla pakkasimme itsemme ulos hotellista ja nappasimme respasta kartan jossa oli lentokentän kohdalla lentokoneen kuva. Taksit eivät tietenkään pysähtyneet kun yritimme vilkuttaa heitä pysähtymään. Ei auttanut muu kuin puskea samalla sisään kun edelliset asiakkaat olivat tulossa ulos.

Onneksi meillä oli kartta ja siinä lentokoneen kuva.

Olisimmekohan ilman sitä löytäneet kentälle ajoissa... Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja pääsimme kentälle oikein loistavasti ajoissa. Hassua tosin oli se, että lentokentta itsessään oli valtava, mutta kansainvälistenlentojen siipi oli pienen pieni. Ymmärtäähän sen olimmehan keskellä Kiinaa. Lentomme oli ajoissa ja matkatavarat tulivat kanssamme Thaimaaseen.

Ihanaa oli olla vihdoin lämpimässä, ihan kuin olisimme päätyneet johonkin toiseen satuun ja niinhän tavallaan olimmekin. Lapsemme sai heti kentällä eräästä matkatoimistosta pahvisen kruunun päähänsä! :) Olimme jo etukäteen selvittäneet juna-asemaa ja se todellakin sijaitsi ihan lentokentän vieressä, hissillä toiseen kerrokseen ja siitä kylttejä seuraten sillan yli juna-asemalle, joka oli keskellä moottoritietä. Tiesimme myös etukäteen mihin junaan tahdoimme. Emme onnistuneet saamaan kakkosluokkaan päällekkäisiä paikkoja, kyseessä oli siis yöjuna matka-aika noin 16 tuntia. Päätimmekin leikkiä kroisosta ja ottaa ykkösluokasta paikat. Loistava päätös sillä saimme oman hytin, jossa oli päällekkäin kaksi sänkyä. Suositellaan ehdottomasti juuri lapsiperheille tai muuten vain omaa rauhaa kaipaaville. Alla kuva Bangkokin Don Mueangin lentokentän juna-asemalta. Oli kyllä niin vastakohta Kiinan junaliikenteelle, mutta mikäs siinä. Kiva nähdä miten missäkin päin toimitaan, vaikka Thaimaassa olemme aiemminkin junalla matkustaneet silloin tosin etelästä Bangkokiin, mutta yöjunalla kuitenkin. Ainoita miinuksia oli junamme kahden tunnin myöhästyminen, lapsemme alkoi olla jo kovin väsynyt illalla, mutta malttoi onneksi istuksella rattaissa ja odotella junan saapumista. Meille kävi tavallaan myös onni ettemme saaneet paikkoja kakkosluokasta. Yritimme nimittäin junassa ravintolavaunuun, ihan huvikseen vain sillä olimme ottaneet hyvin evästä junamatkaa varten. Ravintolavaunua edeltävä vaunu oli täynnä nuoria juhlijoita, viina virtasi ja meiniki oli todella levotonta. Kurjaa, että jotkut kehtaavat käyttäytyä ihan miten huvittaa, vaunu ei kuitenkaan ollut heidän yksityiskäytössä vaan siellä oli myös ihan tavallisia matkustajia..sääliksi kävi. Vinkkinä: jos vain mahdollista varaa paikat hieman kauempaa ravintolavaunusta, koska myös aiemmalla kerralla ravintolavaunussa oli melko levoton tunnelma, tällöin onneksi vain ravintolavaunussa.



Aamulla saavuimme siis pari tuntia myöhässä Chiang maihin, tämä ei kuitenkaan meitä haitannut sillä olimme saaneet hyvin nukutuksi eikä kellokaan ollut kymmentä enemmän. Juna-asema oli pieni ja selkeä. Olimme tehneet etukäteisvarauksen kaupungin vanhassa osassa sijaitsevaan hostelliin ja näimmekin heidän mainostavan palvelujaan juna-asemalla. Kerroimme heille tehneemme varauksen SK House 2:seen (Chiang maista löytyy 1&2) ja he ohjasivat meidät tila-autoon, joka kyyditsi meidät suoraan hostellille! Todella hyvää palvelua sanoisin. Olimme ensiksi varanneet jonkun Boutique hotellin, mutta matkaa suunnitellessamme tulimme toisiin aatoksiin ja vaihdoimme tähän neljä kertaa halvempaan vaihtoehtoon, olisikohan hinta ollut 10 euron paikkeille ja ehdottomasti hintansa väärti. Söimme hostellimme ravintolassa lounaan ja kotiuduimme huoneeseemme, joka olikin valtava. Vähän aikaa lepäiltyämme lähdimme kaupungille etsimään internettiä ja haistelemaan tunnelmaa.

Pad thai nami nami nami! Thaikku ruoka on niin hyvää, ettei taitanut kolmen viikon aikana kuin yhden kerran iskeä armoton pizzahimo, mutta silloin löysimmekin loistavan italialaismiehen pitämän pizzerian eräältä saarelta. Siitä kuitenkin myöhemmin enemmän.

Banana pancake, ihan huippunamia! Letun päälle kaikenmaailman makeaa tietenkin banaanin lisäksi ja rullalle, siitä vain valitsemaan.

Seuraavana päivänä päätimme vuokrata auton ja kuskin (25e) ja kiertää lähiseuden nähtävyyksiä ja käsityöläiskyliä. Chiang maihan on käsitöistään maailmankuulu, melkein kaikki Thaimaassa myytävä sisustustavara ja vaatteet ovat pohjoisesta kotoisin. Itsekkin käsitöitä harrastavana oli kiva nähdä mitä täällä päin maailmaa askarrellaan.

Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin kuumille lähteille.

Meillä tosin oli hieman erilaiset odotukset "kuumista lähteistä".

Tämä olikin ns. puistoalue, jonne paikalliset tekivät päiväretkiä. Puiston läpi meni keinotekoinen joki joka oli höyryävän kuumaa ja itse "lähteessä" keitettiin eväät eli kananmunat! Ensiksi tämä olikin ihan eksoottista ja hauskaa, mutta hetken päästä emme pystyneet haistamaan muuta kuin kananmunat. Ja munankeitto into lopahti siihen. Kerrottuamme tästä kiinalaiselle ystävällemme hän kertoi tämän olevan hyvin yleistä ja itsekkin harrastaneen tällasia paikkoja.



 

  

Löysimme lapsille tarkoitetun pulikointialtaan, jossa kävimme dippaamassa lastamme, uimaanhan me oltiin kuitenkin tultu. Käytiin myös lähinnä länkkärituristelle suunnatussa mineraalialtaassa, joka olikin oikein miellyttävä, siihen asti kunnes aloin voimaan pahoin, en fyysisesti enää kestänyt kananmunien hajua. Onneksi olo parani hetken kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Syötyämme lounaan kuljettajamme tulikin jo etsimään meitä. Oli riennettävä eteenpäin, jotta kerkeisimme nähdä kaiken mitä oli suunnitelmissa.

Chiang mai on erityisen kuuluisia paperisista auringonvarjoista, tälläisessa lähinnä turisteja varten tehdyssä "näyttelyssä" saimme katsella kuinka niitä valmistettiin. Nämä olivat todella hienoja ja kuvioinnit todella kauniita, näitä varjoja tehtiin myös sateenkestävinä ja todella suurina. Olisinkin tahtonut tilata kotimme pihalle tällaisen, mutta ainakaan vielä en ole saanut lupaa, jospa yrittäisin nyt kevään kynnyksellä uudestaan kun aurinkovarjon hankkiminen tulee ajankohtaiseksi. Heillä oli siis "Shipping" ympäri maailman.



Seuraavassa paikassa kudottiin silkkiä. Tämä olikin erittäin kiinnostavaa sillä näimme myös ihan konkreettisesti kuinka toukat muodostivat syljellään silkkipalloja, jotka sitten keitettiin alla olevassa padassa ja kehrättiin langaksi. Silkin kudontapuut eivät muuten eronneet kovinkaan paljon meille suomalaisille tutuimmista mattopuista, jollaiset löytyvät myös vanhemmiltani.

Lopuksi kävimme vielä hopeapajassa, mutta se ei ollut niin kiinnostavaa..

Hotellille palasimme kuuden aikaan. Tämä personal driver sopi meille todella hyvin, koska saimme mennä juuri siihen tahtiin kun meille parhaiten sopi. Koska käytimme hostellimme omaa kuskia saimme palvelun huomattavasti edukkaampaan hintaa, aina kannattaakin siis kysyä! Kuskimme oli varsinainen vanha herrasmies.

Vihdoin ja viimein Ystävämme saapui kaupunkiin. Mitäs sitä muutakaan kun kaupungille illalliselle ja kuulumisia vaihtamaan. Lapsemme kulki hienosti rattaissa ja nukahti uniajan tultua.

Illallisen jälkeen vaimoni ja hänen vaihtariystävänsä suuntasivat vielä hierontaan ja me menimme edeltä hotellille nukkumaan. He saivat vielä höpistä ihan rauhassa kuulumisia. Ja minä sain vihdoin aloittaa kirjan lukemisen. Kirjasta myöhemmin lisää, oli muuten ihan loistava valinta.

Seuraavana aamuna tapasimme ystävämme hostellimme alakerrassa aamiaisella. Syödessä pohdimme mitä puuhaisimme päivän aikana. Valitsimme jokiristeilyn, sillä se kuulosti sopivan rennolta puuhalta pikkulapsen kanssa. Ja sitähän se olikin. Pistäydyimme tilalla jossa kasvatettiin kaikenlaisia kasviksia ja herkuttelimme hedelmillä (jotka tosin eivät varmaankaan olleet heidän omasta puutarhastaan).

Chiang maissahan voi puuhata vaikka mitä; vaeltaa viidakossa, hyppiä taivaalta, tavata eläimiä, hoitaa norsuja ja tiikereitä yms. tarjontaa oli kyllä niin että jokaiselle riitti jotakin. Meillä tietenkin aika ja lapsi rajoittivat jonkin verran menoa. Sukellamme viidakkoon sitten muutaman vuoden kuluttua. Nyt pääasia oli viettää rentoa kaupunkilomaa kaukaisen ystävämme kanssa. Ja olihan illaksi luvassa Crazy Shopping ja Lauantaimarkkinat! Satuttiin muuten shoppailun kannalta täydelliseen aikaan kaupunkiin; siis viikonlopuksi kun joka päivä eri osa vanhaa kaupunkia täyttyi myyntikojuista. Mitäpä markkinat olisivat ilman Food courttia, näitäkin taisi olla useampi, koska markkinat olivat todella massiiviset.

Rakastamme haaremihousuja ja hauskasti leikattuja vaatteita. Minun vaatekaappini sisältö taitaakin olla pääasiassa kasattu reissuilla tai tilattu aasialaisesta nettikaupasta. Tämä saattaa myös johtua siitä, että vaatekaupoissa pyöriminen ei enää oikeastaan kuuluu arkeemme, mutta reissuilla annetaan lupa hullutella. Ja myönnettäköön että kyllähän ne vaatteet ovat huomattavasti edukkaampia siellä päin maailmaa.

Viimeisenä päivänämme kävimme kaupungilla aamiaisella (tämä ei siis kuulunut huoneen hintaan). Ja päätimme kunnostautua temppeleiden osalta. Kaupunkihan on täynnä toinen toistaan hienompia temppeleitä. Meistä vaan kukaan ei tuntenut intohimoa niiden koluamiseen. Meille riitti se että kaupungilla kävellessämme pystyimme ihailemaan niitä. Hostellimme sijaitsi aivan yhden temppelikompleksin vieressä, joten päätimme pistäytyä sinne vielä ennen kuin ystävämme olisi lähdettävä lentokentälle. Meillä oli varattuna lento seuraavalle aamulle tarkoituksena jatkaa matkaa paratiisisaarille lähelle Kambotsan rajaa...

Hostelimme siis todellakin sijaitsi aivan tämän temppelialueen vieressä alla oleva kuva on temppeleitä hostellillemme. Olihan nämä temppelit ja Buddhat vaikuttavia, ehkä vielä jonain päivänä tulemme tutkimaan niitä tarkemmin.

Hostellimme sisääntulo, täältä löytyi kaikki tarvittavat palvelut ja pihalta uima-allas. Varmaan palaisimme tänne jos joskus vielä eksymme Chiang maihin. Jäihän meiltä vielä kokematta yhtä sun toista tästä maagisesta paikasta...

Eräs asia jonka olisimme niin mielellämme jättäneet kokematta tapahtui viimeisenä päivänämme. Lapsemme heräsi normaalisti päiväuniltaan, mutta sen jälkeen kaikki menikin... Hän alkoi oksentamaan eikä mikään pysynyt sisällä. Teimme nopean ratkaisun soitimme vakuutusyhtiöön ja he suosittelivat sairaalaa ja pian olimmekin lääkärin vastaanotolla. Chiang mai Ram Hospital, kaiken kaikkiaan suositellaan. Heillä oli uusi siisti lastenpuoli ja henkilökunta oli ystävällistä, ainostaan englanninkielen taito oli puutteellista..Saimme kuitenkin puhua lääkärin kanssa niin monta kertaa kun tarvitsimme. Hän puhui englantia hyvin. Niin, he ottivat meidät siis sisään osastolle jossa he laittoivat lapsellemme tipan, ottivat verikokeet ja antoivat asianmukaiset lääkkeet aluksi suonensisäisesti. Verikokeista selvisi että lapsellamme oli bakteeri-infektio ja he antoivat siihen tipan kautta antibioottia. Vaikka tämä retki oli hieman traumaattinen, täytyy muistaa, että missä vain mitä vain voi tapahtua ja olla kiitollinen siitä, että toimimme nopeasti ja saimme pian apua lapsellemme. Hän oli meistä varmasti se kaikkein reippain. Jos jotain opimme, niin sen, että aina kannattaa luottaa vaistoon. Vietimme siis kaikki kolme vuorokauden tässä sairaalassa. Myöhästyimme lennoltamme, pääsimme lähtemään iltapäivällä ja otimme yöjunan bangkokiin vielä samana iltana, tällä kertaa nukuimme kaikki kolme kakkosluokan alasängyssä. Olimme todella kiitollisia saamastamme avusta. Silloin tuli tunne, että perheenä selviämme ihan mistä vain.

Kaikki kääntyi voitonpuolelle, antibiootteja annoimme neljä päivää, mutta pahoinvointi oli poissa. Bangkokista lähdimme saman päivän aamuna kohti Tratin kaupunkia ja kolmea paratiisisaarta, mutta niistä lisää sitten seuraavalla kerralla.