torstai 27. maaliskuuta 2014

Viiniköynnösten lisääminen

Reilu kaksi viikkoa sitten Facebookissa oli muistutus viininviljelijöiltä. Nyt olisi oikea aika ottaa pistokkaita viiniköynnöksistä. Minähän tilasin näitä samantien isältäni. Ja heti seuraavana päivänä minulla olikin neljä pitkää Zilgan oksaa maljakossa. Mitähän minä nyt niille tekisin? Pienen avustuksen varassa oksat pätkittiin 10-15cm pätkiksi kasvusilmujen kohdalta. Olisi kuulemma pitäänyt pistää multaan mutta minä laiskanpuoleisena jätin ne pieneen määrään vettä.
Ja mitä tapahtuikaan!





Nämä lähtivät hienosti kasvuun!





Ja niinkuin kuvasta selvästi näkyy juuretkin alkavat pikku hiljaa kasvamaan!





Tässä meidän tämän hetkinen viinitarha. Pienet viime kesän taimet peitettynä havuilla, onneksi vielä on tilaa näille uusille ihanuuksille.
Saa nähdä milloin alamme valmistamaan omaa viiniämme! ;)


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kasvimaalla heräillään!

Tänään oli kyllä kaunein päivä tänä keväänä, hetkittäin jopa kuuma auringon paisteessa. Kierreltiin tuttuun tapaan pihalla ja ihmeteltiin, mitä kaikkea kevät tuokaan tullessaan. Käpyjä, risuja, kiviä yms. kaikkea mikä pienen käteen sopii. Kuitenkin äidin mielestä kaikista hauskin asia löytyi kasvimaalta.




Viime syksyny istutetut valkosipulit olivat pompanneet jo maanpinnalle, ihan huikeeta!




Onneksi pihalta löytyi vielä multaa ja sulaa sellaista niin saatiin hieman peiteltyä näitä innokkaimpia yksilöitä. Meiltä löytyy kyllä katetta varmaan koko kesän tarpeisiin sen verran paljon on oksia ja risuja silputtu pihalta, lehdistä puhumattakaan.

Nyt vaan odotellaan milloin päästään keräämään ensimmäisiä vuohenputkia. Nämä ovatkin vallanneet omenalaaksomme miltei kokonaan..salaatista ei siis ainakaan ole kesällä pulaa. Myrkkyjä emme tahdo puutarhassamme käyttää. Tiedän, että näiden hävittäminen ilman niitä on miltei mahdotonta, mutta hyviä vinkkejä luonnonmukaisista hävityskeinoista otetaan ilolla vastaan! :)


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Reppureissu jatkuu Kiinasta Thaimaaseen

Junamatka Suzhousta Wuhaniin kesti noin 6 tuntia. Myönnettäköön että Kiinan junat ja juna-asemat
yllättivät. Asemat olivat isoja, erittäin siistejä ja hyvin organisoituja ja junat taas kiilsivät uutuuttaan. Junasta oli jännittävää seurata maisemia, riisipeltoja silmänkantamattomiin kunnes yhtäkkiä kuin tyhjästä nousi kaupunki valtavina rykelminä pilvenpiirtäjiä ja suuria tehtaita. Jokainen asema jolla junamme pysähtyi oli valtava ja lähes identtinen kopio edeltäjästään.




























Kun saavuimme Wuhaniin oli jo pimeää ja asema ei todellakaan ollut kovin kansainvälinen ja koko paikka näytti pikemminkin suljetulta. Löysimme kuitenkin merkin taksista ja päätimme suunnata sinne. Jono oli useita kymmeniä metrejä jollei jopa 100 metriä pitkä. Päästyämme jonon päähän tuli vartijan asuun pukeutunut mies luoksemme ja ohjasi meidän jonon taakse ja sitä kautta jonon ensimmäisiksi, tilanne oli hieman hämmentävä. Lapsemme nukkui tällöin rattaissa. Tilanne myös hieman nolotti meitä. Pian saapui ensimmäinen taksi, mutta kun hän huomasi keitä oli tulossa kyytiin hän kieltäytyi ja ajoi pois. Seuraava taksi saapui kuitenkin heti perään. Näytimme hotellin varauslappua jonossa päivystävälle virkailijalle, hän keskusteli kuskin kanssa ja kävi viereisessä toimistossa luultavasti selvittämässä minne olimme matkalla. Neuvoteltuaan vielä kerran kuskin kanssa tämä suostui ottamaan meidät kyytiin. Saimme siis ihan uskomatonta palvelua, emmekä tiedä miten ikinä olisimme löytäneet majapaikkaamme jos he eivät olisi olleet näin palveluattiita, jonon ohituksesta puhumattakaan. Pääsimme siis taksilla oikeaan osoitteeseen.
Onneksemme meillä oli varaus tehty etukäteen.
Astuttuamme sisälle hotelliin respasta ei sanottu mitään virkailija näytti meille vain kättä! Siis nosti kämmenen ylös näyttäen ettette ole tänne tulossa..hetken aikaa jankattuamme saimme hänet ottamaan varauspaperimme ja löytyihän se varaus loppujen lopuksi. Kävimme tiputtamassa tavarat huoneeseen ja lähdettiin vielä nopeasti kurkkaamaan kaupunkia. Emme kuitenkaan saaneet tästä valtavasta kaupungista mitään kuvaa, ja koska oli jo pimeää kipaisimme kauppaan ja pienen kävelyn jälkeen takaisin hotellille..




Otimme kuvan eräästä talon seinässä olleesta kyltistä, jotta Macaulainen ystävämme voisi kääntää tämän meille Chiang maissa. Seutu näytti nimittäin hieman epäilyttävältä ja halusimme selvittää mitä tässä mahdettiin mainostaa. Ja arvauksemme osui oikeaan. Tämä oli Korealaisen Saunan kyltti, ja tällä ei sitten ollut mitään tekemistä suomalaisen saunan kanssa vaan paikka oli jonkinlainen ilotalo, kuulemma korealaiset saunat ovat poikkeuksetta sellaisia. Ihan vaan tiedoksi jos joku joskus tällaiseen törmää.
Aamulla pakkasimme itsemme ulos hotellista ja nappasimme respasta kartan jossa oli lentokentän kohdalla lentokoneen kuva. Taksit eivät tietenkään pysähtyneet kun yritimme vilkuttaa heitä pysähtymään. Ei auttanut muu kuin puskea samalla sisään kun edelliset asiakkaat olivat tulossa ulos.
Onneksi meillä oli kartta ja siinä lentokoneen kuva.
Olisimmekohan ilman sitä löytäneet kentälle ajoissa... Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja pääsimme kentälle oikein loistavasti ajoissa. Hassua tosin oli se, että lentokentta itsessään oli valtava, mutta kansainvälistenlentojen siipi oli pienen pieni. Ymmärtäähän sen olimmehan keskellä Kiinaa. Lentomme oli ajoissa ja matkatavarat tulivat kanssamme Thaimaaseen.

Ihanaa oli olla vihdoin lämpimässä, ihan kuin olisimme päätyneet johonkin toiseen satuun ja niinhän tavallaan olimmekin. Lapsemme sai heti kentällä eräästä matkatoimistosta pahvisen kruunun päähänsä! :) Olimme jo etukäteen selvittäneet juna-asemaa ja se todellakin sijaitsi ihan lentokentän vieressä, hissillä toiseen kerrokseen ja siitä kylttejä seuraten sillan yli juna-asemalle, joka oli keskellä moottoritietä. Tiesimme myös etukäteen mihin junaan tahdoimme. Emme onnistuneet saamaan kakkosluokkaan päällekkäisiä paikkoja, kyseessä oli siis yöjuna matka-aika noin 16 tuntia. Päätimmekin leikkiä kroisosta ja ottaa ykkösluokasta paikat. Loistava päätös sillä saimme oman hytin, jossa oli päällekkäin kaksi sänkyä. Suositellaan ehdottomasti juuri lapsiperheille tai muuten vain omaa rauhaa kaipaaville. Alla kuva Bangkokin Don Mueangin lentokentän juna-asemalta. Oli kyllä niin vastakohta Kiinan junaliikenteelle, mutta mikäs siinä. Kiva nähdä miten missäkin päin toimitaan, vaikka Thaimaassa olemme aiemminkin junalla matkustaneet silloin tosin etelästä Bangkokiin, mutta yöjunalla kuitenkin. Ainoita miinuksia oli junamme kahden tunnin myöhästyminen, lapsemme alkoi olla jo kovin väsynyt illalla, mutta malttoi onneksi istuksella rattaissa ja odotella junan saapumista. Meille kävi tavallaan myös onni ettemme saaneet paikkoja kakkosluokasta. Yritimme nimittäin junassa ravintolavaunuun, ihan huvikseen vain sillä olimme ottaneet hyvin evästä junamatkaa varten. Ravintolavaunua edeltävä vaunu oli täynnä nuoria juhlijoita, viina virtasi ja meiniki oli todella levotonta. Kurjaa, että jotkut kehtaavat käyttäytyä ihan miten huvittaa, vaunu ei kuitenkaan ollut heidän yksityiskäytössä vaan siellä oli myös ihan tavallisia matkustajia..sääliksi kävi. Vinkkinä: jos vain mahdollista varaa paikat hieman kauempaa ravintolavaunusta, koska myös aiemmalla kerralla ravintolavaunussa oli melko levoton tunnelma, tällöin onneksi vain ravintolavaunussa.































Aamulla saavuimme siis pari tuntia myöhässä Chiang maihin, tämä ei kuitenkaan meitä haitannut sillä olimme saaneet hyvin nukutuksi eikä kellokaan ollut kymmentä enemmän. Juna-asema oli pieni ja selkeä. Olimme tehneet etukäteisvarauksen kaupungin vanhassa osassa sijaitsevaan hostelliin ja näimmekin heidän mainostavan palvelujaan juna-asemalla. Kerroimme heille tehneemme varauksen SK House 2:seen (Chiang maista löytyy 1&2) ja he ohjasivat meidät tila-autoon, joka kyyditsi meidät suoraan hostellille! Todella hyvää palvelua sanoisin. Olimme ensiksi varanneet jonkun Boutique hotellin, mutta matkaa suunnitellessamme tulimme toisiin aatoksiin ja vaihdoimme tähän neljä kertaa halvempaan vaihtoehtoon, olisikohan hinta ollut 10 euron paikkeille ja ehdottomasti hintansa väärti. Söimme hostellimme ravintolassa lounaan ja kotiuduimme huoneeseemme, joka olikin valtava. Vähän aikaa lepäiltyämme lähdimme kaupungille etsimään internettiä ja haistelemaan tunnelmaa.






Pad thai nami nami nami! Thaikku ruoka on niin hyvää, ettei taitanut kolmen viikon aikana kuin yhden kerran iskeä armoton pizzahimo, mutta silloin löysimmekin loistavan italialaismiehen pitämän pizzerian eräältä saarelta. Siitä kuitenkin myöhemmin enemmän.




Banana pancake, ihan huippunamia! Letun päälle kaikenmaailman makeaa tietenkin banaanin lisäksi ja rullalle, siitä vain valitsemaan.

Seuraavana päivänä päätimme vuokrata auton ja kuskin (25e) ja kiertää lähiseuden nähtävyyksiä ja käsityöläiskyliä. Chiang maihan on käsitöistään maailmankuulu, melkein kaikki Thaimaassa myytävä sisustustavara ja vaatteet ovat pohjoisesta kotoisin. Itsekkin käsitöitä harrastavana oli kiva nähdä mitä täällä päin maailmaa askarrellaan.
Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin kuumille lähteille.
Meillä tosin oli hieman erilaiset odotukset "kuumista lähteistä".
Tämä olikin ns. puistoalue, jonne paikalliset tekivät päiväretkiä. Puiston läpi meni keinotekoinen joki joka oli höyryävän kuumaa ja itse "lähteessä" keitettiin eväät eli kananmunat! Ensiksi tämä olikin ihan eksoottista ja hauskaa, mutta hetken päästä emme pystyneet haistamaan muuta kuin kananmunat. Ja munankeitto into lopahti siihen. Kerrottuamme tästä kiinalaiselle ystävällemme hän kertoi tämän olevan hyvin yleistä ja itsekkin harrastaneen tällasia paikkoja.





  
Löysimme lapsille tarkoitetun pulikointialtaan, jossa kävimme dippaamassa lastamme, uimaanhan me oltiin kuitenkin tultu. Käytiin myös lähinnä länkkärituristelle suunnatussa mineraalialtaassa, joka olikin oikein miellyttävä, siihen asti kunnes aloin voimaan pahoin, en fyysisesti enää kestänyt kananmunien hajua. Onneksi olo parani hetken kuluttua ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Syötyämme lounaan kuljettajamme tulikin jo etsimään meitä. Oli riennettävä eteenpäin, jotta kerkeisimme nähdä kaiken mitä oli suunnitelmissa.
Chiang mai on erityisen kuuluisia paperisista auringonvarjoista, tälläisessa lähinnä turisteja varten tehdyssä "näyttelyssä" saimme katsella kuinka niitä valmistettiin. Nämä olivat todella hienoja ja kuvioinnit todella kauniita, näitä varjoja tehtiin myös sateenkestävinä ja todella suurina. Olisinkin tahtonut tilata kotimme pihalle tällaisen, mutta ainakaan vielä en ole saanut lupaa, jospa yrittäisin nyt kevään kynnyksellä uudestaan kun aurinkovarjon hankkiminen tulee ajankohtaiseksi. Heillä oli siis "Shipping" ympäri maailman.






















































Seuraavassa paikassa kudottiin silkkiä. Tämä olikin erittäin kiinnostavaa sillä näimme myös ihan konkreettisesti kuinka toukat muodostivat syljellään silkkipalloja, jotka sitten keitettiin alla olevassa padassa ja kehrättiin langaksi. Silkin kudontapuut eivät muuten eronneet kovinkaan paljon meille suomalaisille tutuimmista mattopuista, jollaiset löytyvät myös vanhemmiltani.




























Lopuksi kävimme vielä hopeapajassa, mutta se ei ollut niin kiinnostavaa..

Hotellille palasimme kuuden aikaan. Tämä personal driver sopi meille todella hyvin, koska saimme mennä juuri siihen tahtiin kun meille parhaiten sopi. Koska käytimme hostellimme omaa kuskia saimme palvelun huomattavasti edukkaampaan hintaa, aina kannattaakin siis kysyä! Kuskimme oli varsinainen vanha herrasmies.

Vihdoin ja viimein Ystävämme saapui kaupunkiin. Mitäs sitä muutakaan kun kaupungille illalliselle ja kuulumisia vaihtamaan. Lapsemme kulki hienosti rattaissa ja nukahti uniajan tultua.































Illallisen jälkeen vaimoni ja hänen vaihtariystävänsä suuntasivat vielä hierontaan ja me menimme edeltä hotellille nukkumaan. He saivat vielä höpistä ihan rauhassa kuulumisia. Ja minä sain vihdoin aloittaa kirjan lukemisen. Kirjasta myöhemmin lisää, oli muuten ihan loistava valinta.

Seuraavana aamuna tapasimme ystävämme hostellimme alakerrassa aamiaisella. Syödessä pohdimme mitä puuhaisimme päivän aikana. Valitsimme jokiristeilyn, sillä se kuulosti sopivan rennolta puuhalta pikkulapsen kanssa. Ja sitähän se olikin. Pistäydyimme tilalla jossa kasvatettiin kaikenlaisia kasviksia ja herkuttelimme hedelmillä (jotka tosin eivät varmaankaan olleet heidän omasta puutarhastaan).




























Chiang maissahan voi puuhata vaikka mitä; vaeltaa viidakossa, hyppiä taivaalta, tavata eläimiä, hoitaa norsuja ja tiikereitä yms. tarjontaa oli kyllä niin että jokaiselle riitti jotakin. Meillä tietenkin aika ja lapsi rajoittivat jonkin verran menoa. Sukellamme viidakkoon sitten muutaman vuoden kuluttua. Nyt pääasia oli viettää rentoa kaupunkilomaa kaukaisen ystävämme kanssa. Ja olihan illaksi luvassa Crazy Shopping ja Lauantaimarkkinat! Satuttiin muuten shoppailun kannalta täydelliseen aikaan kaupunkiin; siis viikonlopuksi kun joka päivä eri osa vanhaa kaupunkia täyttyi myyntikojuista. Mitäpä markkinat olisivat ilman Food courttia, näitäkin taisi olla useampi, koska markkinat olivat todella massiiviset.































Rakastamme haaremihousuja ja hauskasti leikattuja vaatteita. Minun vaatekaappini sisältö taitaakin olla pääasiassa kasattu reissuilla tai tilattu aasialaisesta nettikaupasta. Tämä saattaa myös johtua siitä, että vaatekaupoissa pyöriminen ei enää oikeastaan kuuluu arkeemme, mutta reissuilla annetaan lupa hullutella. Ja myönnettäköön että kyllähän ne vaatteet ovat huomattavasti edukkaampia siellä päin maailmaa.

Viimeisenä päivänämme kävimme kaupungilla aamiaisella (tämä ei siis kuulunut huoneen hintaan). Ja päätimme kunnostautua temppeleiden osalta. Kaupunkihan on täynnä toinen toistaan hienompia temppeleitä. Meistä vaan kukaan ei tuntenut intohimoa niiden koluamiseen. Meille riitti se että kaupungilla kävellessämme pystyimme ihailemaan niitä. Hostellimme sijaitsi aivan yhden temppelikompleksin vieressä, joten päätimme pistäytyä sinne vielä ennen kuin ystävämme olisi lähdettävä lentokentälle. Meillä oli varattuna lento seuraavalle aamulle tarkoituksena jatkaa matkaa paratiisisaarille lähelle Kambotsan rajaa...




























Hostelimme siis todellakin sijaitsi aivan tämän temppelialueen vieressä alla oleva kuva on temppeleitä hostellillemme. Olihan nämä temppelit ja Buddhat vaikuttavia, ehkä vielä jonain päivänä tulemme tutkimaan niitä tarkemmin.




























Hostellimme sisääntulo, täältä löytyi kaikki tarvittavat palvelut ja pihalta uima-allas. Varmaan palaisimme tänne jos joskus vielä eksymme Chiang maihin. Jäihän meiltä vielä kokematta yhtä sun toista tästä maagisesta paikasta...





























Eräs asia jonka olisimme niin mielellämme jättäneet kokematta tapahtui viimeisenä päivänämme. Lapsemme heräsi normaalisti päiväuniltaan, mutta sen jälkeen kaikki menikin... Hän alkoi oksentamaan eikä mikään pysynyt sisällä. Teimme nopean ratkaisun soitimme vakuutusyhtiöön ja he suosittelivat sairaalaa ja pian olimmekin lääkärin vastaanotolla. Chiang mai Ram Hospital, kaiken kaikkiaan suositellaan. Heillä oli uusi siisti lastenpuoli ja henkilökunta oli ystävällistä, ainostaan englanninkielen taito oli puutteellista..Saimme kuitenkin puhua lääkärin kanssa niin monta kertaa kun tarvitsimme. Hän puhui englantia hyvin. Niin, he ottivat meidät siis sisään osastolle jossa he laittoivat lapsellemme tipan, ottivat verikokeet ja antoivat asianmukaiset lääkkeet aluksi suonensisäisesti. Verikokeista selvisi että lapsellamme oli bakteeri-infektio ja he antoivat siihen tipan kautta antibioottia. Vaikka tämä retki oli hieman traumaattinen, täytyy muistaa, että missä vain mitä vain voi tapahtua ja olla kiitollinen siitä, että toimimme nopeasti ja saimme pian apua lapsellemme. Hän oli meistä varmasti se kaikkein reippain. Jos jotain opimme, niin sen, että aina kannattaa luottaa vaistoon. Vietimme siis kaikki kolme vuorokauden tässä sairaalassa. Myöhästyimme lennoltamme, pääsimme lähtemään iltapäivällä ja otimme yöjunan bangkokiin vielä samana iltana, tällä kertaa nukuimme kaikki kolme kakkosluokan alasängyssä. Olimme todella kiitollisia saamastamme avusta. Silloin tuli tunne, että perheenä selviämme ihan mistä vain.




Kaikki kääntyi voitonpuolelle, antibiootteja annoimme neljä päivää, mutta pahoinvointi oli poissa. Bangkokista lähdimme saman päivän aamuna kohti Tratin kaupunkia ja kolmea paratiisisaarta, mutta niistä lisää sitten seuraavalla kerralla.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pihalta kuulumisia

Ihana aurinko! Tekee mieli mennä pihalle hommiin, suunnitellaan jo kovasti mitä kaikkea tänä kesä tahdotaankaan kasvattaa ja millaiseksi puutarhaamme alamme muokkaamaan. Tämä on nyt toinen kevät täällä meidän ihanassa paikassa. Viime kevät ja kesä menikin ihmetellessä mitä kaikkea lumen alta ja vanhasta puutarhasta löytyikään. Vanha puutarha oli päässyt jo vähän villiintymään, mutta iloksemme puutarhasta löytyi runsaasti mm. marjapensaita, omenapuita, istutuksia ja kaikkia metsän antimia, asummehan metsänlaidalla! Tässä joitan tämän kevään ensimmäisiä kasvuunlähteneitä ja pieniä pihaprojektejamme.

Ruukkuun Unohdettu timjami ei tainnut olla talvesta moksiskaan!





















Meillä kasvaa pihan täydeltä näitä mehikukkia!























Pihalta viimekeväänä löytynyt grillipaikka, tänä keväänä tarkoitus purkaa tiilipesä ja kunnostaa kaivonrengas uudeksi Pihakeittiöksi. Kaasugrilliä emme tarvitse!






















Ihana synttärilahja kiikku ja kasvihuone josta puuttuu vielä muutama lasi.






















Kasvihuoneessa ruohosipuli nousee jo maasta!






















Viime keväänä kyntämämme kasvimaa, ilmeisesti ollut joskus perunamaana, maa oli nimittäin iloksemme hyvää multamaata!






















Raparperit tahtoo nousta jo aurinkoon!






















Ystävän mökiltä viimekesänä napattuja mehikasveja!




Saa nähdä miten sää muuttuu viikonloppuna, tänään on onneksi vielä ihana aurinko ja kevättä rinnassa!


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Taianomainen Suzhou!

Reppureissumme jatkuu..Shanghaista noin tunnin junamatkalla Suzhouhun! Juna-asema Suzhoussa on iso (niinkuin varmasti kaikki kiinassa).Onneksi metron kyltit löytyivät kuitenkin helposti myös länsimaalaisilla merkeillä. Shanghaiepisodin jälkeen olin hieman epäluuloinen ja valmis ottamaan taksin suoraan määränpäähämme, mutta suostuin kuitenkin uuteen metroseikkailuun. Tällä kertaa pysäkkejä oli vain yksi ennen meidän asemaa ja matka menikin hujauksessa. Metrosta noustuamme pieni paniikki kolkutteli olan yli, mutta reippaasti mentiin eteenpäin. Valittiin suunta ja kysyttiin apua paikallisilta, tai kiinalaisilta turisteilta, tiedä häntä. Englantia ei juuri puhuttu. Alla kuvassa puolisoni tiedustelee paikallisilta poliiseilta oikeaa suuntaa. Etsimme siis porttia vanhaan kaupunkiin, jonka piti sijaita ihan metro-aseman lähellä. Olimme muistaakseni ylittäneet autotien ja siksi joutuneet ihan vähän harhaan..Ihmisten neuvoilla pääsimme kuitenkin eteenpäin ja oikealle puolelle katua kanaalin varteen. Huomasimme mainoskyltin vanhasta kaupungista, ja mikäs muu siinä komeilikaan kuin hostellimme! Jes hienoa oltiin varmasti jo lähellä. Osoitimme vartijoille/poliisille kyseistä kylttiä ja hostellin kuvaa, jonka he oitis tunnistivatkin ja opastivat meidät sillan yli, josta jo majapaikkamme näkyikin jo. Hieno juttu kaikki meni siis tällä kertaa kivuttomasti ja todellisuudessa matkaa metrolle oli vain 5 minuuttia.




Hostelliin majoittuttuamme lähdimme kaupungille. Kysyimme reittiä pankkiin, koska käteisvaramme olivat vähissä. Ohjeet olivat tietenkin hyvin yksinkertaiset tyyllin oikealle ja vasemmalle vain viisi minuuttia. Todellisuudessa kävelimme tietenkin jonnekkin muualle. Taisimme kiertää koko vanhan kaupungin ja päädyimme valtavaan kaupunkiin suuren suurine ostoskeskuksineen ja pikaruokapaikkoineen. Onneksi löysimme pankin ja sieltä toimivan automaatin ja näin ollen rahaa. Emme olleet enää kovin huolissamme, ihmettelimme vain tätä valtavaa kaupunkia, jonne olimme eksyneet. Täällä muuten oli aistittavissa, etteivät ihmiset olleet yhtä kiellitaitoisia kuin Shanghaissa, silmiin ei juurikaan katsottu ja harvempi ihminen pysähtyi antamaan neuvoa..

Suzhoun ei niin vanhan osan eräs torikatu..Täältä löytyi ihan mitä vain tuolta taidettiin käydä pari kertaa tankkaamassa nilkkasukkia, tosi hyviä eurolla kolme paria ja hauskat kuosit tietenkin!



Tämä alla oleva ruokapaikka oli Suzhoussa meidän ensimmäinen illallispaikka. Meille kävikin hyvä tuuri, koska vauvelimme nukahti ennen ruokaa reppuun ja nukkui makoisasti ravintolassa muutamasta tuolista kyhäämässämme sänky viritelmässä.

Täällä ei puhuttu tai lukenut mitään länsimaalaista, mutta uskaltauduimme sisään kun ulkopuolelta olimme seuranneet kuinka eräs nainen siellä käyttäytyi. Paikka oli ihan huippu, täällä tarjottiin siis Nuudelikeittoa, oltiin ihan mehuissa tästä Ravintolasta! Ensiksi otettiin astia, johon valittiin mitä haluttiin tuoretiskiltä. Sieltä löytyikin sitten mitä vaan, nappailtiin kaikennäköistä mikä näytti hyvälle tai erikoiselle. Tämän jälkeen annoimme astia pojalle tiskin taakse ja hän taisi taisi kysyä meiltä ainoastaan Spicy? Hinnoista ei tässä vaiheessa tiedetty mitään, mutta sopan hinta oli jotain 1-2 euroa, erittäin edukasta siis! 





























Ihan kaikki mitä sopasta löytyi ei ollut mieleemme, mutta kaikenkaikkiaan oikein herkullista ja hauskaa. Suosikkini oli vasemmassa alalaidassa kelluva Lotuksen juuri.
Voisikohan tällainen konsepti toimia suomessa? Kiinassa muuten pelkkä nuudelikeitto maistuu taivaalliselle! Jännä juttu, mutta täysin erilaista ruokaa, kun koto suomessa on totuttu kiinalaisista ravintoloista saamaan. Missähän olisi pääkaupunki seudun aidoin ja paras kiinalainen ravintola? Täytyykin alkaa metsästää.


Kaupungilla törmäsimme varsin tuttuhin vihaisiin lintuihin. Minä en varsinaisesti ole mikään fani, en edes koskaan ole tätä peliä pelannut, mutta olihan se ihan hassua kun nämä suomalaiset linnunpoikaset ja possut olivat valloittaneet paikat myös täältä maailman toiselta laidalta. Nämä taisivat vielä olla ihan aitoja lintuja Rovion ja Fazerin merkeillä varustettuina.




No niin kun uudempikin kaupunginosa oli koluttu löysimme vihdoin tiemme takaisin vanhaan kaupunkiin. Mainittakoot nyt, että hostellimme sijainti oli todellisuudessa loistava ja keskellä tätä ihanaa taianomaista vanhaa kaupunginosaa kanaaleineen kaikkineen. Aivan fantastinen paikka ihan kuin olisi pudonnut keskellä jotain kaunista kiinalaista vanhaa tarinaa. Paikka oli kauttaaltaan koristelu punaisilla hyvin tyypillisillä kiinalaisilla lyhdyillä. Täällä kelpasi nauttia tunnelmasta.








































Tässä hotellimme sisäänkäynti, sijainti ei olisi voinnut olla loistavampi. Suosittelemme ehdottomasti majapaikkaa ja kaupunkia. Tänne olisi mukava päästä vielä keväällä kun kukat alkavat kukkimaan. Kaupunki on nimitäin tunnettu puutarhoistaan. Ilma oli täällä jo monta astetta plussan puolella, öisin tämäkin hotelli oli tosin melko kolea. Varsinaista lämmitystä ei näistä meidän hotelleista löytynyt, vain ilmastointi. Tämän vuoksi Thaimaa tuntuikin oikein miellyttävältä kohteelta, joka siinteli edessä päin!




Suzhoun kaunis vanhakaupunki päivänvalossa! 































Kiinalainen makeiskauppa, kaikki namit pakattuna yksitellen paperiin..




Aikamme riitti yhteen puutarhaan vietimme Suzhoussa kaksi kokonaista päivää, joka todellisuudessa muodostuikin sitten melkein kolmeksi.

Valitsemamme puutarha Humble administrator garden, todella kaunis ja iso. Jos kiinalaiset puutarhat kiinnostaa kannattaa ehdottomasti suunnata Suzhoun, koska siellä niitä riittää. Kannattaa tosin matkustaa vasta myöhemmin keväällä kun puut ja pensaat alkavat kukkimaan. Meille paikka kelpasi hyvin myös tällaisenaan ja paikka oli tähän aikaan (vuoden vaihde) rauhallinen, saimme siis ihastella rauhassa..ainakin melkein!





























































Kovin montaa hetkeä emme reissussa viettäneet niin ettei jossain joku olisi kurkistellut pikkuistamme. Onneksi hän on hyvin sosiaalinen ja nautti ihmisten huomiosta.































































Viimeisenä päivänä lähdimme hyvissä ajoin juna-asemalle, josta meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa päiväksi keskelle Kiinaa Wuhaniin. Juna-asemalle löydettyämme löysimme helposti lipunmyynti jonot jotka olivat todella pitkät. Ystävämme Shanghaissa olivat kertoneet ettei uudenvuodenpäivä ollut kiinalaisille normaalista poikkeava, lippuja piti löytyä. Kuinkas kävikään tuurilla saatiin myöhäiseen iltapäiväjunaan liput. Onneksi saatiin, koska tosissaan tarkoituksemme oli viettää Wuhanissa vain Yksi päivä. Lento (johon meillä oli jo liput ostettuna) Thaimaaseen lähti seuraavana aamupäivänä. Saimme siis ylimääräisen päivän Suzhouhun. Kaikki meni kuitenkin ihan näppärästi. Jätimme matkatavarat juna-asemalle ja vietimme mukavan päivän kaupungilla pyörien..


































Viimeiset kuvat uudenvuoden päivältä. Näkyy kyllä selvästi katukuvasta, että porukkaa on enemmän liikenteessä edellisiin päiviin verratan. Noh onneksi saimme liput iltapäivän junaan ja näin ollen kerkesimme illaksi Wuhaniin ja saimme levätä rauhassa yhden yön ennen, kuin matka jatkui kylmästä vihdoin Thaimaaseen. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla lisää..Pitääkin pian alkaa todenteolla suunittelemaan seuraavaan reissua kohti ääretöntä ja sen yli! Ja jonain päivänä vielä tänne takasin, keväällä kun kukat puhkeaa...