tiistai 26. marraskuuta 2013

Kylpyhuoneremontti rintamamiestaloon, rakennuslupa


Meidän nykyinen vessa on melkein alkuperäinen 1959 tai siis ihan alkuperäisessä ratkaisussa ei ilmeisesti nykynormeihin totuttua posliinista vessanpönttöä ollut. Jossain vaiheessa sinne siis ilmestynyt. Toisaalta ihan toimiva. Jollekkin olisi riittänyt vain pieni pintaremontti tai sitten yön pimeinä tunteina asennettu suihkukaappi, mutta onneksi tämä talo on meidän ja saadaan tehdä asiat niin kuin halutaan!


alkuperäinen vessa

Päätettiin melkein heti, että tarvitaan suihku tähän meidän keskimmäiseen asuinkerrokseen. Talossamme on kyllä kylpyläosasto kellarissa, oikein mukava ja toimiva, mutta kaikki jotka ovat joskus tutustuneet alkuperäisessä kunnossa oleviin rintamamiestaloihin tietää, että nämä kylpylät ovat melko vaatimattomia. Vaatimaton ei meitä kuitenkaan pahemmin haittaa, suurin haitta on talvi ja kylmä kellarimme. Emme siis lämmitä kellaria muuten kuin saunalla. Tällä hetkellä tosin irtopatteri pienen pesukone vahingon satuttua. Toivomme, että tämä lämmitettävässä tilassa oleva suihkutila helpottaisi päivittäistä pesua, ja nyt kun lapsen kanssa täällä ollaan tuntuu tälläinen vaihtoehto miellyttävältä. Se mitä kellarissa olevalle saunalle tapahtuu on vielä harkinnassa. Toisaalta tahtoisimme tämän kosteutta keräävän tilan pois kellarista ja hankkia, vaikka pihasaunan. Ei välttämättä helpoin vaihtoehto, mutta meidän mieleen sopiva. Lähipiirissämme on henkilö, joka on sairastunut homeesta ja tiedämme kuinka vakava asia tämä on. Joo joo ainahan niitä kellarisaunoja on ollut, mutta nyt kun olemme tämän ihanan, hankalan, kodikkaan ja vaativan paikan löytäneet yritämme kaikin keinoin pitää sen terveenä. Tämä vanha puutalo tuntuu niin hyvältä paikalta. Saunassamme on kuitenkin kaksi toimivaa viimekeväänä slammattua hormia, joten miksi sinne ei voisi ajatella vaikka isoa muurattua leivinuunia, jolla hoitaa osaksi talon lämmitystä. Saa nähdä mitä keksitään, Ihanaa kun on tilaa ja mahdollisuuksia unelmiin!

No niin itse remontiin. Viime keväänä heräteltiin siis ajatusta kylppäriremontista. Meille selvisi jonkin ajan kuluttua, otettuamme yhteyttä Espoon rakennusvalvontaan ja käyttyämme kymmeniä tunteja netissä kaiken maailman säädöksiä selvitellen, että projektimme vaatii Rakennusluvan. Nykyisessä vessassamme ei siis ole lattiakaivoa, eikä näin ollen ole märkätila. Apua, meillä ei ollut siis mitään käsitystä remontoinnista jos maalausta ei oteta huomioon. Halusimme kuitenkin kunnon kansalaisina kokeilla onneamme ja selvittää hieman lisää mitähän kaikkea tähän sitten vaaditaan. Teimme kyselyn johonkin tällaiseen netin remonttisivulle, jossa kilpailutetaan tarjouksia. Olimme ihan metsässä. Saimme tarjouksia koko remontista ja summat olivat tähtitieteellisiä n. 25 000 euroa. Eräs firma olisi tehnyt tarvittavat piirrustukset ja hakenut rakennusluvan vajaaseen 10 000 euroon. Kyse on siis vajaan neljän neliön tilasta, mielestämme nämä olivat kohtuuttomia hintoja, joten jatkettiin selvittelyä. Ajattelimme aluksi että meille riittää, jos löydämme jonkun piirtämään tarvittavat piirrustukset rakennuslupaa varten. Ja niinkuin arvata saattaa ei meillä ollut lainkaan käsitystä minkälaisia piirrustuksia ja kenen piirtämiä nämä pitäisi olla. Ollaan siis väännetty nämä rautalangasta ja monen mutkan kautta. Rakennusvalvonta ei valitettavasti auttanut tällaisia uunoja. Liian ammattimaisia. Heh, nyt voidaan jo hieman hymyillä. 


vessan halltex seinälevyt purettuna

Löysimme kuitenkin viimein henkilön, joka lupasi hankkia koko paketin, siis rakennuslupaa varten tarvittavat palikat kasaan ja hakemaan luvan rakennusvalvonnasta hintaan joka oli meidän kukkarolle sopiva. No olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta. Saimme hinta-arvion n. 600e +alv 24%. Tietämättöminä tartuimme tähän ja kun meille luovutettiin piirrustuksia selvisi, että lupahakemus vaatii paljon muutakin mitä tämä henkilö oli meille hankkinut ja mitä hänen pätevyydellään oli mahdollista järjestää. Saimme häneltä RAKENNEPIIRRUSTUKSET meiltä puuttui vielä LVI-suunnitelmat ja vastaava työnjohtaja, joka tarvitaan rakennusluvan varaisiin remontteihim. Noh tästä hieman ärsyyntyneenä päätimme taas selvitellä asioita ja varsinkin hintoja mitä nämä tulisivat kustantamaan. Tahdomme olla varmoja ettei meitä huijata ja koska asia oli meille täysin vieras ja telkkarista tulee ohjelma Huijarirakentajat halusimme olla perusteellisia. Sitten tuli kesä ja ihana kesäloma. Nautimme elämästä ilman huolenhäivää tulevasta remontista. Tietenkin aika ajoin asia nousi mieleen ja hakkasimme hetken päätä seinään kunnes taas jatkoimme elämästä nauttimista. Nyt syksyn saavuttua päätimme taas ottaa härkää sarvista! Hankimme LVI-piirrustukset hinta 250 sis alv ja kontaktoimme vastaavaa työnjohtajaa, oikeastaan ainoaa joka suostui ottamaan tällaista pojektia vastaan hinta 1000e sis alv + käynnit 150e, todennäköisesti käyntejä 3-4kpl. Aika näyttää. Tietenkin nyt kun me olimme valmiita ja sisäistäneet suurimman osan asiaa palkkaamamme Rakennesuunnittelija (joka oli palkattu hakemaan rakennuslupa) oli karannut pitkälle syyslomalle. Jonkin aikaa häntä pommitettuamme niin s.postitse kun puhelimitse aloimmekin olla varmoja ettemme kuulisi hänestä enää. Asia alkoi jo oikeasti vaivaamaan. Tapahtui ihme, saimme vastauksen hänen vaimoltaan jossa luvattiin että asiaamme aletaan hoitaa heti huomenna. Ja näin taisi todella käydä, koska viimeviikolla postilaatikosta löytyi mikäs muu kuin HYVÄKSYTTY RAKENNUSLUPA. Tästä vaimon viestistä aikaa vajaa kuukausi. Voi tätä onnenpäivää! Nyt on ensimmäinen etappi saavutettu. Tämä täytyykin ottaa opetuksen kannalta, vaikka jonkin verran valehtelisin jos väittäisin, että täysin ilman eripuraa tästä olisi selvitty. Onneksi kuitenkin tähän asti. Ja lupasimmekin itsellemme, että hankimme tulevaan kylppäriimme hieman jotain ekstraa, kaiken vaivannäön palkaksi. 


Puretut vaatekaapit viereisestä huoneesta

Tässä vaiheessa siis mennään. Toivottavasti Remontin lopputulos palkitsee meidät aikanaan ja toteamme, että kaikki tämä on ollut tämän arvoista. Pitää vaan pitää pää kylmänä ja oppia antamaan asioille aikaa. Tämä onkin ollut hieman hankalaa entiselle kaikki heti tässä näin asenteella eläneelle ihmiselle.



Lopuksi vielä ihanaa alkutalven maisemaa pihaltamme!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Halloumi juuston valmistus

Ollaan kokeiltu nyt kaksi kertaa Halloumin valmistusta, suosittelen ehdottomasti. Meillä ei ollut hajuakaan miten juustoja valmistetaan, mutta mehän rakastetaan juustoja. Minä ainakin voisin varmasti elää pelkillä juustoilla! Ai jai! Jospa siis kokeiltaisiin niiden valmistamista itse. Ensimmäinen kerta oli hermoja raastavaa, eihän me tiedetty ollenkaan millainen prosessi se olisi ja miltä minkäkin valmistusvaiheen kuuluisi näyttää. Harmiksemme emme myöskään löytäneet heti kunnollista ohjetta. Kun aloitimme valmistuksen ensimmäisellä reseptillä rupesimme pian epäilemään sen paikkansa pitävyyttä, niinpä aloimme etsimään jotain reseptiä, josta selviäisi edes hieman miltä missäkin vaiheessa massan kuuluisi näyttää.
Ekalla kerralla mentiinkin kolmen eri reseptin voimin ja kokonaisuudessaan kokeiluun meni yksi ilta ja pieni raapaisu yöstä, mutta kannatti ehdottomasti. Oli myös mukava huomata, että kun jonkin asia näytti menevän metsään hommaa ei tarvinnut kuitenkaan aloittaa kokonaan alusta vaan siirryimme vaan askeleen taaksepäin. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla emme huomanneet pitää maitoa juoksuttimen kanssa tarpeeksi lämpöisenä, joten jonkun ajan kuluttua ja asian huomattuamme nostimme vain lämpöä ja homma alkoi etenemään (vaikka olimme jo nostaneet ei valmiin massan valutukseen).

Meidän paras Halloumi resepti:

3litraa maitoa (ihan mikä vain maito kelpaa, oman mieliteon mukaan)
3tl juustonjuoksutinta (pieni punakorkkinen purkki kaupan juustohyllyltä)
suolaa


Ensimmäisenä lämmitetään maito 34 astetta.
Lisätään juustonjuoksutin.




Pidetään n.tunnin verran tämä 34 asteen lämpöä yllä.
Juustomassa erottuu selvästi herasta, tätä pitäisi pystyä leikkaamaan veitsellä. Jos ei onnistu jatka vielä juoksutusta.




Siirrä juustomassa harsolla vuorattuun siivilään tai juustomuottiin, laita päälle harsolla peitetty paino, mitä painavampi sitä parempi. Massan annetaan valua niin kauan kun Heraa valuu. (me söimme illallisen ja kävimmekoiralenkillä :)





 Älä heitä kattilaan jäänyttä heraa pois vaan anna sen jäähtyä.


Kun juustomassa alkaa olla valutettu, lämmitä kattilassa oleva hera (lämmitin myös massasta valutetun heran) kiehuvaksi ja lisää siihen n. yksi rkl. suolaa. 
Kattilaan jäänyt juustomassa nousee pintaan ja on valmista riccotan tyylistä juustoa. Sitä tulee yleensä muutama teelusikallinen, Herkuttele se vaikka heti.




Leikkaa juustomassa muotista sinulle ja kattilaan sopiviksi paloiksi ja kiehauta herassa noin 15min, kuitenkin niin kauan että juusto nousee pintaan.




Nosta tasolle levähtämään hetkeksi (meillä lepäsi varmaan puolisen tuntia).




Valmista suolavesi. Suolan määrä riippuu siitä kuinka suolaista juustoa tahdot. Me laitoimme vajaa 2rkl ruususuolaa ja tuli oikein hyvää, ei liian suolaista ja vettä tietenkin sen verran, että peittää juusto palat.




Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa ja herkuttele seuraavana päivänä omatekemällä Halloum juustolla. Paista pannulla ja nauti, vaikka tällaisten herkku Hampurilaisten muodossa!




Seuraavaksi aiotaan kokeille Fetajuuston valmistusta! NAM! Myös jossain vaiheessa kokeillaan juoksutusta sitruunamehulla ja ensi keväänä tutkitaan mitkä luonnonkasvit sopivat juoksutukseen!


maanantai 18. marraskuuta 2013

Mitä reppureissulle mukaan?

No niin nyt kun on reissun kohteet ovat selvillä voisi alkaa mietiskelemään mitä kaikkea tarvitaankaan mukaan. Onhan siihen vielä reilu kuukausi aikaa, mutta siinä välissä on joulu ja se ei kuitenkaan saa mennä vain ohi! Siihen pitää myös panostaa, ensimmäinen joulu meidän kotona. Okei nyt hyppäs ehkä vähän aiheen viereen!

Eli asiaan ja Aasiaan! Ensimmäinen ongelmahan on se, että Kiinassa ja Thaimaassa on täysin eri ilmasto. Shanghai-akselilla ilmat lienee lähellä nollaa ja Thaimaassa taas lähempänä +30 astetta. On myös huomioitava, että tarkoituksemme on kulkea rinkat selässä ja taapero edessä, joten ihan kamalasti ylimääräistä emme voi roudata mukanamme. Lapselle otamme varmaankin lämpimän ulkopuvun, jonka voimme sitten jättää matkanvarrelle kun poistumme Kiinasta. Meille luultavasti riittää kevyemmät takit joita olemme jo aiemmilla reissuilla käyttäneet, sellaiset tosi ohuet jotka pitää vettä ja viimaa. Alle täytyy sitten miettiä miten pysytään lämpiminä, puoliso sattuu vielä olemaan varsinainen vilukissa..Itselleni riittää varmasti joku pitkähihainen neule ja paksummat legginsit leikkaan niistä sitten lahkeet irti, kun vaihdamme lämpimämpiin maisemiin, tällä tavoin isken siis kaksi kärpästä kerralla. Täytyy aina muistaa, että maailmalta löytyy varmasti kaikki tarpeellinen, ainakin meille aikuisille. Shoppailemaanhan me kuitenkin halutaan! Kivempihän se on täyttää reppu uusilla reissuvaatteilla kun vanhoilla rytkyillä.

Panostimme tällä kertaa kuitenkin uusiin kävelykenkiin, kiersimme urheiluliikkeiden alennusmyynnit ja löysimmekin lopulta molemmille oivalliset goretex-kengät. Aiemmin olemme kulkeneet vanhoissa tennareissa ja dilloissa ja vaikka missä, mitä nyt on sattunut löytymään. Ollaan ehkä tultu sen verran vanhoiksi, että vaelluskengät on ihan jees. Mulle henkilökohtaisesti kävi näin noin kaksi vuotta sitten, kun oltiin raskaana. Tätä ennen ne olivat näyttäneet ihan kamalilta. Nyt ne tuntuu niin mukavilta ja turvallisilta, eikä ole jalat kertaakaan kastuneet sen jälkeen kun laitoin ne jalkaan, vaelluskengät siis. Nämä uudet kengät ovat nyt sellaiset kyvyet kesämallit. Lisäksi otetaan varmaan mukaan urposti feikki-crocksit. Ne vaan nyt sattuu olemaan niin helpot, kevyet ja toimii hyvin myös uintikenkinä. Tietenkin matkanvarrella saattaa tulla tarve joillekkin kivoille kesätossuille, mutta mikäs sen mukavampaa kun käydä ne sitten jostain paikallisesta puodista hankkimassa. Lapselle otamme mukaan parit lenkkarit, sandaalit ja uimakengät, kaikki tarkentuu tietenkin kun saadaan nostettua tavaroita esiin. Hellevaatteita sen verran, että päästään alkuun Thaimaassa.

Viisumit: Kiinan viisumi tietenkin, tällä kertaa meille riitti single entry. Tällä pääsemme kerran maahan ja saamme oleilla siellä 30 päivää. Hinta: 60euroa/hlö, myös lapsi. Kiinan konsulaatti sijaitsee Kulosaaressa ja viisumianomukset haettavissa ma-pe klo 9.30-11.30 saattaa olla jonoa, koska siellä palvelee vain yksi tiski. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla. Mukaan otettiin valmiiksi täytetyt 4 sivuiset hakupaperit, lentolipuista kopiot ja varaustiedot hotelleista, emme tainneet tällä kertaa laittaa kutsua MamaP:n kiinalaiselta ystävältä. Tällainen kutsu saattaa kyllä auttaa jossain tapauksessa maahan pääsyä. Konsulaatin sivuilla lukee, että hakemukseen pitää liittää värikuva itsestä, mutta meillä ainakin riitti mustavalkoiset kuvat. Pienesti jännitimme kun lapsemme hakemuksessa vanhempien kohdalla luki kaksi kertaa Mother. Viisumit olivat noudettavissa seuraavalla viikolla, jätimme hakemuksen ja passit perjantaina.

Thaimaaseen emme viisumia tarvinneet, saamme oleilla maassa ilman viisumia 30 päivää ja tämähän riittää meille tällä kertaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos saapuu maarajan kautta saa kerralla vain 14 päivän oleskeluluvan, tämä oli yksi syy miksi lennämme Kiinasta Thaimaaseen

Rattaat: n. 7kiloa, toivottasti helposti mukana kulkevat. Rattaita ostaessa yritimme ottaa huomioon matkustustarvettamme, mutta ennen kaikkea ulkonäköä! Ei kai nyt, vaan sitä että ne saa makuuasentoon ja näin ollen niissä on hyvä nukkua päiväunia/myöhäisiä äitien illallisia turvallisesti meidän lähellä. Nämä olivat siis meidän budjetissa himpusti alle 200e, kevyimmät ja sellaiset jotka menivät täysin makuuasentoon. Olisiko merkki Peg perego mini?

Lisäksi otamme lapsellemme: Kantorepun (Manduca), pelastusliivit: vietämme kaksi viikkoa saarilla, eikä tämän kokoiselle taaperolle varmasti löydy jokaisesta pitkähäntä veneestä liivejä, emmekä tahdo ottaa sitä riskiä. Ei niin isokokoinen ongelma, mutta ehkä sitäkin kinkkisempi on vaipat, ei oikein ole tietoa miten vauvanvaippoja löytyy maailmalta, mutta vertauksena tamppooneja on ollut hankala löytyy joistain maailman kolkista. Otamme varmasti jonkun aloituspakkauksen kertiksiä joilla selvitään reissun alku. Kiinasta etsitään ehdottomasti sellaiset halkiohousut, joita siellä päin käytetään yleisesti. Siis haaroista auki olevat housut joista on helppoa tehdä tarpeensa. Mukaan lähtee myös kasa harsoja ja muutamat villavaippahousut. Minulla on tällä hetkellä valmistuksessa merinovillaiset vaippahousut, tarkoituksena saada ne reissuun mukaan. Toivottavasti tällaisella kombolla pärjätään. Miksikäs ei!
Mitään ylimääräisiä rokotuksia emme aijo lapsellemme ottaa esim. Hepatiitti A ja B:tä. Näin pienet kuulemme sairastavat Hepatiitti A:n oireettomana ja B tarttuu vain veren/sukupuoliyhteyden välityksellä. Laskimme riskin olevan tarpeeksi matala emmekä ole huomanneet, että niitä erityisesti näin pienille suositeltaisiin. Meillä on hepatiitti rokotukset kunnossa edellisiltä reissuilta. Täytyy kyllä mennä vielä apteekkiin kyselemään lapselle sopivia maha yms. troppeja.

Ruokapuoli: Ajateltiin hoitaa kaikkien osalta paikallisilla herkuilla. Emme siis ota kotoa mukaan pilttejä, puuroja yms. vaan luotamme siihen, että kaikkialta löytyy kaikille maistuvaa ruokaa. Eväisiin täytyy kyllä kiinnittää erityistä huomiota varsinkin päivinä jolloin matkustamme paljon. Olisi todella kurjaa jos joukkomme alkaisi kiukuttelemaan nälän vuoksi. Kaikkihan sen tietää että pinna kiristyy kun maha alkaa kurnimaan. Onneksi näiltä kulmilta on aina saatavilla nuudeleita jotka valmistuvat pika pikaa kuumassa vedessä. Myös hedelmät ovat jotain ihan eriluokkaa mihin meillä päin on totuttu, joten emmeköhän me pärjää! Teemme kotona paljon Thaimaalaisia/Aasialaisia ruokia, tai ainakin kovasti yritämme näitä kovasti jäljitellä, joten lapsellemmekaan nämä maut eivät välttämättä ole täysin vieraita. Hän on kuitenkin syönyt meidän kanssa samaa ruokaa jo pitemmän aikaa. Aina reissussa ja miksei kotonakin pitää käyttää järkeä siihen mitä suuhunsa laittaa, jos ruuat syödään lämpiminä ja pilaantuneen näköiset jätetään väliin ei luulisi tulevan mitään kovin suuria ongelmia eteen. No jonkin verran reissanneena tiedetään kyllä, että maha saattaa hyvinkin mennä hetkellisesti mullin mallin, näin on käynyt useammankin kerran. Jos kotoa tuodut tropit eivät auta kannattaa turvautua paikalliseen lääkäriin, näistä meillä on vain hyviä kokemuksia. Toivottavasti emme kuitenkaan joudu näihin turvautumaan. Lapsen kanssa ollaan tietysti erityisen varovaisia. Ja tälle reissulla ajateltiinkin ottaa maitohapot ihan aktiiviseen käyttöön.

Tässä vähän raameja sille mitä kaikkea olemme pohtineet tarvittavista matkatarvikkeista. Tietysti kännykät, kamerat ja muut tilpehöörit otetaan mukaan, mutta kaikenkaikkiaan tarkoitus olisi karsia kaikki ylimääräinen pois, jotta matkanteko olisi mahdollisimman vaivatonta. Saa sitten nähdä mikä on lopputulos!

torstai 14. marraskuuta 2013

Virkatut pilttipurkit

Asia johon jään koukkuun on  virkkuukoukku toisinaan myös sukkapuikot. En ole kovin taitava ja ohjeiden mukaan en osaa tehdä juuri mitään. Isoja töitä en ikinä saa tehtyä loppuun asti. Tässä esittelen siis jotain johon minulla riittää toisinaan aika ja kärsivällisyys. Kun palleromme oli paljon pienempi n.6kk-10kk söimme paljon valmiita soseita, hedelmäsoseita ja muita valmisruokia. Kiinteisiin siirtyminen kun sattui keskelle muutto/remontti/asunnonmyynti hässäköitä. Päätimme päästä tässä helpommalla ja tarjota jonkun valmiiksi tekemiä ruokia. Vaikka toive olisikin ehkä ollut, että aika olisi riittänyt itse muussattuihin. Näin ollen meille kertyi runsaasti lasisia pilttipurkkeja. Jonain iltana niitä sitten hetken pyöriteltyäni päätin kokeilla päällystää niitä virkkaamalla. Ensimmäisen kehittelyyn käytin valehtelematta vähintään kuusi tuntia. Nyt se roikkuu pihallamme vaahteran oksassa tuikkukippona. Hurja homma. Nyt muutaman väsänneenä tilanne on jo onneksi helpottanut ja olenkin kehittellyt varsin yksinkertaisen desingin, jonka tekemiseen minulta menee vajaa puolituntia! :) Nämä ovatkin oikein oivaa nollaustekemistä samalla kun illalla katselemme telkkaria. Minulla todellakin on jonkinlainen riippuvuus käsitöiden tekemiseen, jos joku työ on kesken joudun laittamaan sen piiloon, pois silmistä, muuten en saa rauhaa ennen kuin olen saanut työn loppuun asti tehtyä. Usein huomaamattani olenkin jo aloittanut uuden valmistuksen. Hassua kyllä esimerkiksi tiskialtaassa lojuvat tiskit eivät aiheuta minussa samanlaista pakkomielteistä reaktiota! Nämä ovat siis juuri sopivan yksinkertaisia ja nopeita minun tarpeisiini. Olemme nyt viikonloppuna menossa kirpparille myymään vähän rojuja/aarteita läheisen koulun kirpparille, joten ajattelin kokeilla onneani ja valmistaa sinne muutaman tuikkukipon myyntiiin. Kesällä Siivouspäivänä pidimme pihallamme kirppistä ja silloin sainkin muutaman kipposen uuteen kotiin. Saa nähdä miten tällä kertaa käy. Mielestäni käsitöiden oikea myyntipaikka ei kyllä ole kirpputori, koska itsekkin niitä paljon kiertävänä uskoisin, että ihmiset etsivät näistä edullisia löytöjä, eivätkä välttämättä ole valmiita maksamaan itsetekemisä tuotteista niistä kuuluvaa hintaa. Näitä minun väsäyksiä uskallan kuitenkin kokeilla myyntiin, koska pystyn luopumaan näistä huokeaan hintaan. Purkkeja kun on tullut omasta takaa ja näihin käytän yleensä jostain ylijääneitä lankoja, en ole pitkään aikaan ostanut muita kun 100% villalankoja, jostain syystä kaappeja kaivamalla lankakeriä on aina kuitenkin löytynyt.  






Olen lähiaikoina kokeillut myös matonkuiteista virkkaamista ja tässä onkin todella yksinkertainen, mutta mielestäni ihan kivan näköinen kuusenkoriste. Tähän tarvitaan pieni pätkä rautalankaa ja hieman jotain paksumpaa lankaa, minä käytin matonkudetta jonka ostin kierrätyskeskuksesta. Askartelukaappini kätköistä löysin luutavasti tiimarista hamstraamia helmiä, joilla koristelin hieman lisää, pujotin ne rautalankaan ja virkkasin niiden välistä. Virkkasin siis vain ketjusilmukoita rautalangan ympärille, joka toinen silmukka rautalangan toiselta puolelta, oikein mukavaa ja helppoa puuhaa jos aikaa on vain hetkinen!




tiistai 12. marraskuuta 2013

Matkassa maailmalle jatkuu..

Nyt ollaankin viettetty useampi ilta ja puolikas yö pähkäillen minne mennä ja miten olisi paras! Tällaiseen tulokseen päädyttiin. Chiang maista jatkamme lentäen Bangkokiin Suvarnabhumin lentokentälle, josta otamme bussin (n.300bath) suoraan kohti Trattia ja tarkemmin sanoen satamaan Laem Ngop. Kohti itäistä Thaimaata Kambotzan rajan tuntumaan. Satamaan saavumme toivottavasti ennen neljää iltapäivällä jolloin lähtee viimeinen lautta (n.400bath) paratiisiin koh Makin saarelle noin tunnin kestävän lauttamatkan päähän. Täältä olemme varanneet mielestämme jopa hieman liian tasokkaan majoituksen viideksi yöksi. No eikai, emme vaan yleensä tohdi tuhlata samalla tavalla, mutta nyt ajateltiin, että eihän me kuitenkaan kovin usein päästä näin pitkälle, joten miksi emme voisi hemmotella itseämme (toivottavasti) täydellisellä kohteella. Teimme hieman muutoksia Chiang maissa olevaan yöpaikkaan, vaihdoimme tämän 10euroa maksavaan majoitukseen, jotta saisimme hieman kurottua bujettiamme. Koetimme saada majoituksen hinnaksi koko reissua ajatellen 30e/yö, mutta todennäköisesti joudumme nostamaan tämän 35e. Totesimme ettei tämä kuitenkaan kaada talouttamme joten nautitaan nyt sitten juuri niin paljon kun tahdotaan. olemmekin saaneet todella nopeaa ja hyvää asiakaspalvelua tästä valitsemastamme resortista Seavana, jos joku tahtoo käydä googlesta kurkkaamassa. 

Seuraavat etapit ennen paluuta Bangkokiin jatkavatkin mukavasti rantalinjalla. Matkaamme Koh Makista lautalla vielä noin tunnin verran alaspäin, lähemmäs Kambotzan rajaa koh Koodille, joka on Thaimaan toiseksi suurin saari, mutta edelleen kaukana Baarikaduista yms. Vietämme siellä neljä yötä rannalla sijaisevassa resortissa, joka on ilmeisesti enemmän thaimaalaisten turistien suosiossa, tämä sopii meille oikein hyvin. Toivomme löytävämme rauhallista rantaelämää, jossa rentoudutaan kunnolla eikä kiirehditä minnekkään snorklaillaan kristallinkirkaassa vedessä ja syödään hyvää ruokaa. Täältä siirrymme neljäksi yöksi itseasiassa koh Makin viereiselle varsin pienelle saarelle nimeltä koh Rayang. Tällä saarella sijaitsee vain YKSI resortti! Tämä on jotain sellaista josta olemme edellisillä reissuilla haaveilleet, vaikka olemmekin pienissä paikoissa pyörineet. Katselleet haikeana veneen kyydistä pudotettavia ihmisiä aution näköisille saarille. Ja täällä nyt ainakin rentoudutaan, ja jos alkaa liiaksi rentoutua tilaamme pitkänokka veneen ja teemme retken jos toisenkin johonkin toiselle saarelle! :)




Nokka kohti seikkailuja


Edellisellä reissulla kyllä oltiin melko autiolla saarella, aivan etelä thaimaassa sijaitsevassa Koh Adangin saarella, joka kuuluu thaimaan kansallispuistoihin, tämän vuoksi tälle saarelle ei oltu myönetty rakennuslupia ulkopuolisille yrittäjille. Aivan ihana paikka muutamia bungaloweja (hyvä tasoisia) ja telttailu mahdollisuus, pieni kanttiini ja puistonvartioiden päämaja. 
Tällä reissulla kovana kakkosvaihtoehtona taisteli Ranongin (Phuketista hieman ylempänä) kansallispuiston saaret koh Similan ja koh Surin. Valitettavasti kaikkialle ei aina riitä aika, mutta onpahan sitten vielä paikkoja mistä haaveilla! 


Koh Adang, bungalow



Aiemmin olemme varanneet vain muutamia yöpaikkoja etukäteen ja katsoneet vasta paikan päällä majoitus tarjontaa, mutta se on ollut myös melko työlästä. Reissumme ajoittuu keskelle huippu sesonkia ja olemme ensimmäistä kertaa aasiassa pienen lapsen kanssa, niin tällä kertaa mennään näin ja luotto on kova! Majoitusliikkeethän niin kuin moni muukin asia tässä maailmassa on usein jotain aivan muuta miltä kuvissa näyttää tai mitä päällisin puolin kerrotaan. Luemme siis tarkkaan ihmisten jättämiä arvosteluja valitsemistamme kohteista.

Ko Adangin saari profiilia

Nyt siis matkasuunnitelmastamme puuttuu enää reitti koh Rayangilta Bangkokiin ja sieltä muutaman yön majoitus. Luultavasti menemme koh Makilta lautalla Tratin pääsatamaan samaan paikkaan, josta lähdimme saarikierroksellemme Laem Ngopiin. Otamme sieltä joko minivanin tai bussin kohti Bangkokin keskustaa. Junaraiteet eivät muuten yllä tänne asti Thaimaata, ilmeisesti Pattaya on tähän suuntaan viimeinen pysäkki. Kuitenkin bussi yms. yhteyksiä pitäisi löytyä runsaasti, koska koh Chang on todella iso ja turistien suosima saari. Tämä jää meiltä tällä kertaa kokematta. Olemme käyneet saarella 5-6 vuotta sitten, oikein mukava paikka varsinkin jos tahtoo ympärilleen paljon palveluita ja ihmisiä. Tällä kerralla tahdoimme jotain vähän muuta. Laem Ngopista valitsemamme yhtiö määräytyy varmasti sen perusteella mihin majoitumme Bangkokissa. Linjoilla on nimmitäin hyvinkin paljon eri päätepysäkkejä. Jos siirtyminen koh Rayangilta onnistuu yhdessä päivässä jää meille Bangkokiin kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää Shoppailuun!  


Voi että, onneksi kaikki tämä on vielä edessä! :)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Lähiruokaa Kirkkonummelta ja Vihdistä

Teimme Mummin kanssa retken Kirkkonummelle Maatilapuotiin. Olipa muuten ihana paikka! Tilalla viljellään viljoja ja viikonloppuisin (pe-su) he pitävät Maatilapuotia, jonne myös lähialueen tuottajat tuovat omia tuotteitaan myyntiin. Tulimme paikalle juuri kahdelta jolloin puodin ovet aukeaa ja siellä olikin jo aivan ihana toritunnelma! Hyllyjä pakattiin ja ihmisiä oli todella runsaasti ostoksilla. Ihanaa että ihmiset ovat tämän paikan aivan selvästi löytäneet. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa jos siellä päin sattuu pyörimään, siis muutama kilometri keskusta pellolle! :) 
Oikeastaan teimme tämän retken siksi, että tilasimme Inkoolaiselta tilalta luomukananmunia, eikä heillä ollut mahdollisuuttaa toimittaa näitä meille Espooseen asti, mutta tänne maalaispuotiin olisi toimitus joka perjantaina. Näinpä päätimme lähteä retkelle Kirkkonummelle. Tapasimme munafarmarin puodin parkkipaikalla ja saimme kolme isoa kennoa Isoja luomumunia, jotka kuulemma säilyvät vaikka jouluun asti! Meillä on kyllä niin kova kananmunan käyttöaste, että hyvä jos riittää marraskuulle. Käytämme munia paljon ruuanlaitossa ja leivonnassa. Syömme myös ihan lounaaksi munakkaita, tosi helppoa ja nopeaa arkiruokaa, viikonloppuisin herkuttelemme aamupalalla keitetyillä kananmunilla. Toisaalta hyvä ystävämme on todella allerginen kananmunille, joten olemme tottuneet myös leipomaan ilman munaa. Arkikäytössä muna vaan on niin hyvä proteiinin lähde varsinkin meille, kun syömme viikottain monta kertaa päivälliseksi kasvisruokaa. 


Kirkkonummen keikalta


Puodissa oli myynnissä melkein mitä vain, joko lähi tai luomuruokaa, perältä löytyi myös käsitöitä ja kahvila. Juustohyllyt onnistuin tällä kertaa ohittamaan, mutta lihahyllyltä mukaan tarttui peuramakkaraa, näihin ihastuimme jo kesällä Fiskarsin Slow food festareilla. Ostimme myös lisäaineetonta herkullista ruisleipää, omenoita, spelttihiutaleita ja rikottuja ohraryynejä. Puodista löytyi myös runsas valikoima vihanneksia ja juureksia, mutta näihin emme tällä kertaa koskeneet. Saimme nimittäin juuri toimituksen kotiovelle Vihdissä sijaitsevalta luomutilata ja nyt meillä on kellari pullollaan perunaa, porkkanaa, sipulia, keräkaalia, lanttua, punajuuria, selleriä ja palsternakkaa. 





Kaikenkaikkiaan tämä ns. ruokapiirin aloittelu hoitui melko kivuttomasti. Lähetin kyllä useammalle kymmenelle tilalle s.postilla kyselyitä tuotteista, mutta nehän menivät kätevästi repeatilla. Oli muuten paljon helpompi saada lihatuottajilta vastauksia verrattuna esim näihin juurestiloihin. Olisiko sitten juureksilla ja varsinkin viljalla enemmän kysyntää isoilla markkinoilla. Tai sitten näitä tiloja on varsinkin näin etelä suomessa vähemmän..Se miten kyselyyni vastattiin (jos ollenkaan) vaikuttikin todella paljon siihen mistä päätimme tilata tuotteita, jos joku laittoi vain linkin käyttämälleen verkkokaupalle ohitin sen. Minusta oli mukavaa kun nämä tilat ihan aidosti arvostivat sitä että olimme kiinnostuneita juuri heidän tuotteistaan. Tällä tavoin herää myös luottamus tilattavaa tuotetta kohtaan. Ja olemmekin todella tyytyväisiä näihin tuotteisiin, joita olemme nyt vastaanottaneet. Hinnat olivat hyvin kohtuullisia ovathan tuotteet Luomua, mielestäni piirunverran isoja kauppoja edullisempia ja monta kertaa laadukkaampia. Nyt onkin haasteena säilytys, onneksi meillä on iso kellari jonka pitäisi olla melko ideaali varatointiin. Saapa nähdä, toivotaan parasta! Tänään ajattelin, että herkutellaan Juuresrösteillä. Tänä talvena aiomme muutenkin kiinnittää huomiota siihen ettei tehtäisi salaatteja niin paljon vihanneksista vaan suosisimme mieluummin juuresraasteita. Olen myös alkanut idätys hommiin, jotta saisimme näin talven kynnyksellä vielä jotain ihan omasta takaa. Pidämme tietenkin jatkossakin silmät auki ja kuulostelemme mitä kaikkea voisimmekaan vielä tulevaisuudessa tilata suoraan tuottajilta, ilman turhia välikäsiä. 

Reissusta palauduttuamme alkaa armoton mietintä mitä kaikkea alamme ensikesänä kasvattaa omalla pihalla, mutta mikäs sen hauskempaa. Ehkäpä me voisimme jopa joskus tuottaa lähipiirillemme jotain elintarviketta..


tiistai 5. marraskuuta 2013

Puuhella

Kerroinkin jo aiemmin, että remontoimme keittiömme uuteen uskoon. Tässä kerron teille kuitenkin jostain jonka jätimme entiselleen, nimittäin vanhan puuhellan! Hän on Sirompi Siro siis moderni puuhella suoraan 60-luvulta. Välttämättä ei sovi kaikkien silmään, mutta meille oli heti selvää, että säästämme puuhellan. Vielä kun sähköhellamme on minikokoa, vain 45cm ja nykystandardit näyttää olevan väh. 50cm, tämä tuo loistavasti lisätilaa ruuan valmistukseen. Vaikka jonkun mielestä se olisikin ollut vain tilan tukkeena. Puuhellamme oli hienossa kunnossa sisältä vain hieman rappaukset irronneet. Ja nyt, vihdoin ja viimein saimme Talkkarin ehostamaan sen uuteen uskoon. Enkä olisi malttanut odottaa, että viimeiset palikat kuivuu paikoilleen ja saisimme hänet käyttöön. Ensimmäisimmäinen sytyskerta jännitti, eihän ollut tietoa milloin hellaa on viimeksi käytetty, luultavasti useita vuosia sitten. Ja joka paikassa varoitettiin, että kyllä se kuitenkin alkaa savuttamaan sisälle jossain vaiheessa, mutta eipä alkanutkaan. Poltettiin ensiksi varoen sanomalehteä ja veto oli samantien loistava, joten lisäsimme puuta! Ai että, miten lämmitti mieltä ja ihan konkreettisesti! Kumpikaan meistä ei ole ennen kokkaillut puuhellalla eikä tämän käyttö ole muutenkaan tuttua, joten tässä sitä taas ollaan uusien asioiden äärellä. Haaveilenkin jo koleasta talviaamusta puuhellan lämmössä..Ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kun vetävässä puutalossa palaa puuhella ja sen päällä porisee kaurapuuro. Villasukat jalassa tietenkin. Tämä on kyllä piltillemme uusi vaaran paikka, hän osaa jo hienosti pysyä erossa takasta, kun tietää että tuli on päällä! Eiköhän puuhellankin kanssa opita varomaan, aluksi täytyy kyllä olla mammojen tarkkana, ettei vahinkoja pääse sattumaan. Myöhemmin lisää siitä miten kokkailut ovat sujuneet! 

Vinkkejä, reseptejä yms. otetaan mielellään vastaan alan asiantuntijoilta! ;)




Kuvassa näkyy puuhellan takareunasta uusittu ja eristetty palotiili, teipit lapsemme varalta. Näin kuvasta katsottunu totuus iskee silmille ja varsinkin se tosiasia etteivät maalarinteippiviritelmät ole kovin esteettinen vaihtoehto! :D

maanantai 4. marraskuuta 2013

Luomumunan etsintä

Lähiruoka, luomu ja lisäaineettomuus, siinäpä se! Ollaan jo pidemmän aikaa käytetty mahdollisimman paljon luomua ruuan valmistuksessa. Lihat, kananmunat ja maidot pyritty pitämään luomuna. Se on ollut meille tärkeä valinta. Tietenkin joskus pitää ottaa sitä mihin on varaa. Varsinkin tällä hetkellä kun elämme puolisoni palkalla, minun ollessa kotona kotihoidontuella. Olemmekin kiinnittäneet huomiota ruokaostoksiimme, asia johon meidän perheessä menee yksittäin eniten rahaa kuukaudessa. Tahdomme syödä hyvin, terveellisesti ja taloudellisesti. Miten se on mahdollista? Sitä me tällä hetkellä tutkimme.

Viime keväänä ostimme eräältä luomulihatilalta 7 kiloa naudanlihaa, ja niitä syödään vieläkin! Tällä hetkellä harkitsemme puolikkaan karitsan ostoa suoraan eräältä lähitilalta. Kaupassa nautimme kun voimme ohittaa kalliit lihatiskit ja kotona nauttia pakkasesta löytyvistä herkullisista Luomulihoista. Kun tekee hieman hintavertailua ja ostaa kerralla enemmän, hintakin pysyi mielestämme hyvin kohtuullisena. Valitettavasti olemme joutuneet joustamaan siipikarjan syönnissä. Luomukanan hinnat ovat tällä hetkellä budjettimme saavuttamattomissa, joten olemme ostaneet perhetilojen tuotteita, joista ainakin alkuperä on helposti jäljitettävissä. Tarkanmarkan tärppinä olemme etsineet viimeisellä myytipäivällä myytäviä pakkauksia pakkaseen. 300litran arkkupakastin on pieni aarteemme. 
Nyt olemme olleet yhteydessä lähiseuden viljelijöihin ja tuottajiin ja toivomme löytävämämme meille parhaiten sopivia elintarvikeita, jotta voisimme ostaa mahdollisimman laajasti tuotteita suoraan tuottajilta. Olen iloisesti yllättynyt, koska lähipiiristämme on löytynyt myös muita asiasta innostuneita! Nyt vaan vertaillaan ja kuulostellaan ja kasataan paketti kokoon. Ei se niin vaikeaa voi olla ruokapiirejähän on ennenkin perustettu. Johonkin valmiiseen piiriin olisi tietenkin voinut liittyä, mutta tykätään tehdä asiat itse ja omannäköisesti, joten miksi tämä olisi poikkeus! 

Tulevaisuuden haaveenamme on olla mahdollisimman omavaraisia, mutta siitä joskus myöhemmin enemmän. 






perjantai 1. marraskuuta 2013

Keittiöremontti

Kun viime talvena muutimme tänne, oli koko talo suurinpiirtein alkuperäiskunnossa. Niin myös keittiö, tämän remontoimme ensimmäisten joukossa. Oli ihanaa lähteä ihan alusta. Vaikkakin budjetilla tämä tehtii. Emme siis mässäilleet kaiken maailman marmoreilla (koska meillä ei niihin olisi ollut varaa) vaan teimme hintavertailua ja pohdimme tarkasti mitkä ovat meille tärkeitä asioita ja mitä pystymme itse tekemään. 

Näinpä meille sitten kävi! 





Koko talomme asuinkerroksessa oli todella hyvässä kunnossa oleva puulattia, joka oli keittiön osalta maalattu punaisen ruskeaksi. Me tahdoimme jotain raikasta joten hioimme sitä hieman ja maalasimme valkoisella maalilla. Poistimme seiniltä puupanelointia ja meidän onneksemme seinälevyt näiden alta olivat niin hyvässä kunnossa, että pelkkä pakkelointi ja päälle maalaaminen riitti. Astianpesualtaan ja hellan puoleisella seinällä oli siniset kaakeloinnit ja koska emme ole Vielä maailman parhaita nikkareita eikä kumpikaan meistä ollut koskaan kaakeloinnut maalasimme nämä kaakelimaalilla valkoisiksi. Todella helpolla uusi ilme vanhoille laatoille ja lopputuloskin miellytti silmää. Maalipurkin hinta 26e. Maalasimme myös muut seinät valkoisiksi, paitsi ikkunaseinän tapetoimme maalaisromanttisella ruusutapetilla. Tämä tapetti yllätti lähipiirimme hilpeästi herttaisuudellaan, ehkä he olivat ajatelleet meidän laittavan jotain yksinkertaista tai no ei nyt ainakaan vaaleanpunaisia pieniä ruusuja. Meidät tämä tapetti hurmasi heti ja kun vielä löysimme tähän sopivan tapetin makuuhuoneeseemme valinta oli selvä! 




Kalusteiden sijainteja emme juurikaan muuttaneet lisäsimme vain kaappitilaa paikalle, jossa aiemmin sijaitsi puupanelointi. Nämä kaapit, (Faktum Rämsjö) löysimme ikeasta, olimme oikeastaan menossa jo ostamaan erästä toista mallia, livenä nähtyämme päädyimme kuitenkin oikeaan puuhun muoviseoksen sijaan. Tämä ratkaisu oli muutaman kympin kalliimpi, mutta lopputulokseen olemme olleet todella tyytyväisiä eikä kiiltävät kaapinovet ole olleet häiritsemässä. Ostimme myös tätä samaa Faktum Rämsjö kaappia allaskaapiksi ja muita emme sitten tarvinneetkaan. Tilassa oli kaksi vanhaa keittiönkaappia sen verran hyvässä kunnossa ettemme tahtoneet ottaa niitä pois, joten maalaamalla nämä valkoisiksi sisältä ja ulkoa saimme ne integroitua uuden keittiömme ilmeeseen. Uusiin kaapin oviin hankimme nupit Indiskasta, hinta 4,90/2kpl.





 Työtasoiksi valitsimme Ikeasta massiivipuuta (Tammi) ja meille riitti hyvin yksi 246cm pätkä,149e/kpl. Tätähän pitäisi muistaa vahata puolenvuoden välein, joten se taitaakin sitten päätyä -to do listan kärkipäähän. Kaappien lisäksi hankimme keittiöömme uuden tiskialtaan ikeasta Dömsjö kaakeliallas ja ehjänä vielä. Vähän jännitti miten sellainen kestää, hyvin näköjään. Hanan myös ikeasta, olimme jostain lukeneet etteivät ikean hanat olisivat kelvanneet vakuutusyhtiöille, mutta iloksemme myymälä oli täynnä lappuja jotka kertoivat, että tämä asia oli korjattu. Tastähän tulee ihan ikean ylistys postaus, vaikka se ei kyllä ole tarkoitukseni. Se vaan nyt on niin että sieltä löysimme meille kaikin puolin parhaiten sopivia tuotteita tämän verran. Aluksi etsimme ihan oikeita vanhoja keittiönkaappeja, mutta sopivan kokoisien löytäminen oli hankalaa ja meillä oli jo kädet täynnä töitä, joten valitsimme sitten hieman yksinkertaisemmin tällä kertaa. Astianpesukonetta talossa ei ollut, joten hankimme sellaisen, tilaa oli tosin vain 45cm ja näitä pienempiä malleja oli hieman hankala löytää. Lopulta löysimme onneksi kukkarolle ja keittiöllemme sopivan, merkkinä Marcell, hinta 279e ja hyvin on pessyt. Keittiöstämme löytyi vanha sähköhella joka myös kokoa 45cm ja näitähän nyt ei löytänyt yhtään mistään, joten vanha sai jäädä. Murhe on sitten sitäkin suurempi kun se lakkaa toimimasta. Toisaalta, vieressä sijaitseva puuhella antaa kyllä keittiöllemme ihanan vanhanajan fiiliksen ja kaiken lisäksi tämä on toimintakuntoinen. Jäljellä taitaa olla ainoastaan jääkaappimme jonka ostimme uutena Virosta, vaikka meidän pitikin pärjätä vanhalla jonkin aikaa. Teimme nimittäin diilin että jos remontin edistyessä pysytään budjetissa palkitsemme itsemme retrolla Smegin jääkaapilla. No eräänä iltana netissä surffailtuamme löysimme feikki Retron todella nätin jääkaapin, merkki Schaublorenz hintaan 430e, sisältäen kuljetuksen Virosta suoraan kotiovelle, hetken mietittyämme tartuimmekin jo tähän. Tämä kyllä kruunasi keittiömme.





Oli mukavaa huomata, ettei keittiöremontiin tarvitse upottaa kymmeniä tuhansia euroja vaan käytimme keittiöremonttiimme kokonaisuudessaan 2000e, Ihan mieletöntä! Hyvä me, itsehän me melkein kaikki tehtiin, tapetoinnissa ja putkihommissa pyysimme hieman apuja lähipiiriltämme. Me ollaankin siitä onnekkaassa asemassa että molempien perheet asuvat lähellä ja he ovat aina valmiita auttamaan, se on korvaamatonta.