tiistai 26. tammikuuta 2016

Happy lights DIY

Kahdeksan vuotta sitten matkustin ensimmäisen kerran aasiaan. Lensin yksin Kiinan Guangzhoun eli Kantoniin (jonne finnair taas mainostaa lentävänsä uutena reittinä, lensin siis tällöinkin Finnairilla!). Matkasin sieltä bussilla Zhuhaihin, mantereen puolelle Macaun viereen. Ylitin Kiinan ja Macaun rajan, joka oli muuten jäätävä kompleksi, tämä rajan ylitys paikka siis. Passiin leimattiin uudet leimat. Kaikki tämä, vaikka macau kuuluu Kiinalle. On kuulunut jo vuodesta 1999, tätä ennen Macau kuului Portugalille. Kiinalaiset tarvitsevat vielä nykyisin viisumin Macauhun niin kuin myös Hong kongiin, mutta ei kuitenkaan toisin päin, mekään emme tarvinneet viisumia Macauhun tai Hong kongiin.

Mutta mitä ihmettä minä siellä tein, ja mitä tekemistä tällä on valojen kanssa? Odotahan vain.

Menin tapaamaan sinne silloista tyttöystävääni, joka oli puoli vuotta siellä vaihto-oppilaana.
Reissu oli raskas ja välimatka vaivasi, mutta Onneksi menin, sillä hän on nimittäin nykyinen vaimoni!
Olin aiemminkin matkustellut, mutta lähinnä pakettimatkoilla euroopassa tai ristellyt itämerellä.
Tästä kuukaudesta, jonka Macaussa vietin syttyi palo reppuselässä matkustamiseen ja rakkaus aasiaan. Tällä matkalla teimme vain pieniä retkiä mantereen puolella, mutta tulevina vuosina säästimme kaikki lomamme ja rahamme talveen ja reissasimme edes takas Thaimaa-Malesia-Indonesia-Kambotsa-Flilippiini ja takaisin Kiinaan ja Macau-Hong kong akselille.
Joskus noin viisi vuotta sitten ajattelin, ettei rahaa tarvinnut muuhun kuin matkustamiseen. Olisipa kaikki edelleen niin yksinkertaista. Nyt kun ajattelee niin tosissaan vain viisi vuotta sitten, kylläpä elämä muuttuu nopealla tahdilla. Aiemmin suurin huoli oli kuinka saisi reissun aikana erääntyvän vuokran maksettua! Koirille on aina löytynyt hellää huolta vanhempieni luota <3 Nykyisin huollettavana on koirien lisäksi kaksi lasta, viisi kanaa, puutalo (remontteja), puutarha, vaimon orastava ura ja tietenkin se asuntolaina..

Kotiäitinä sitä välillä luulee olevansa vapaa kuin taivaanlintu, irtonainen oravanpyörästä, vailla arkisia aikuisten velvotteita..Ehkä aamuisin kahvikuppi kädessä, kun on ihan hiljaista. Kunnes noin sekunnin kuluttua jostain kuuluu MAMMAAA tule HETI katsomaan! Ja elämä asettuu taas takaisin raitelleen. Ja mammakin muistaa mitä varten tämä elämänvaihe olikaan olemassa! Onneksi on se sekunttikin joskus aikaa unelmoida. ;)

Nyt kun kuopus on jo täyttänyt vuoden ja muistuttaa etäiseti ihmistä alkaa matkakuume nousemaan ja katse kääntymään kohti seuraavaa matkaa. Aiemmin olen kirjoittanut matkastamme Kiinaan ja Thaimaaseen puolitoistavuotiaan tyttäremme kanssa. Kaikista reissuistamme tämä oli upein. Vaikka reissussa oli myös niitä ikäviä puolia mm. tyttäremme bakteeritulehdus ja sairaalavisiitti. Toivon, että pääsemme pian taas matkaan. Nämä matkat ovat ehdottomasti avartaneet maailmamme. <3

Mutta miten tämä kaikki liittyy otsikkoon? höpöti höpöti!
Olen siis tuonut jokaiselta reissultamme tuliaisiksi pallovaloja kotiin. Ne ovat minulle melkein henkisiä, niihin tiivistyy meidän reissujen muistot ja fiilis. Kun ne ovat päällä, kotona on rauha, vaikka loistavatkin kaikissa mahdollisissa väreissä. Nyt ne ovat kuitenkin alkaneet yksi toisensa jälkeen sammumaan. Toisaalta eihän ne itse puuvillapallot sammu vaan ne valosarjat, yllättävän kauan ovatkin kestäneet. Luulisin, että tämä on nyt herätellyt minua tähän kokeiluun. On oikeastaan aika outoa etten ollut kokeillut näiden tekemistä aikaisemmin. Tarvittiin vain vesi-ilmapalloja, lankaa ja 50-50 erikeeper-vesiseosta. Itseasiassa veskareiden puhaltanimen oli hankalin homma, ei meinannut keuhkot riittää. Palloissa oli varmasti jotain vikaa. Kastelin ne puhallettuina liimaveteen ja aloin kieputtamaan lankaa pallon ympäri ja kun sitä näytti olevan tarpeeksi kastelin sen vielä huolellisesti jokapuolelta seokseen, jonka jälkeen...























Kellonympäri kuivatus ja pallot poks ja Tsadam!
























Lankoja minulta löytyisi hyvin, mutta milloinhan olisi sopivasti aikaa uusien tekemiseen, näitä ei nimittäin voi koskaan olla liikaa!  Mitä luulet, olisikohan 3-vuotiaalla jo tarpeeksi kärsivällisyyttä tällaiseen näpertelyyn!? :)


Menipä aihe pienesti ohi puutarhan, mutta taisi tässä kuitenkin viittaus sinne olla, siellä velvollisuuksien paikalla tällä kertaa!

Mukavaa viikkoa kaikille!




torstai 21. tammikuuta 2016

Unelma Ananaksesta

Sain linkkivinkin syksyllä ananaksen kasvatuksesta ja innostuin ajatuksesta. Muistelen joskus lukeneeni kukkalehdestä, että jollain olisi oman ananaksen kasvatus onnistunut. En tosin muista millaiset puitteet hänellä oli. Mutta yriteään nyt sitten! Ostin kaupasta Luomu ananaksen, jossa oli elinvoimainen tukka. Leikkasin hedelmälihan mahdollisimman tarkasti irti kannasta ja irroitin varovasti muutaman kerroksen lehtiä. Asetin tämän vesilasiin niin, että kanta ylettyi juuri veteen asti, laitoin vielä muovihupun (pakastepussin) päälle sitomaan kosteutta. Vaihdoin tunnollisesti vettä melkein joka päivä pitkän aikaa, kyse oli varmasti viikoista. Vihdoin kuitenkin alkoi näkymään hentoja juuria. Jes! Juurien ilmestyttyä nappasin muutaman lehtirivin vielä pois ja sieltähän niitä juuria kasvoi lisää.




Annoin ananaksen juurtua rauhassa ja näitä tulikin koko ajan lisää. Pidin pakastuspussia kannan päällä.
Jossain vaiheessa ajattelin, että nyt niitä on tarpeeksi ja kävin ostamassa kaupasta multaa istuttamista varten. Mutta kuinkas kävikään.
Pakkaset paukkuivat menemään ja multapussi jäätyi pihalle odottamaan lämpimämpiä istutusaikoja.

Nyt tilanne on se, että juuret ovat jo kymmeniä senttejä pitkät ja uusia lehtiä on kasvanut kannan päähän pitkälti. Kuinka kauan uskallan tätä pitää enää samaisessa vesilasissa, ettei yhtäkkiä vain nuupahda!? Enpä tosin olisi uskonut pääseväni näinkään pitkälle, mutta olisihan se kurja jos projekti nyt päättyisi. Nim. muutaman kerran multapussin ohi kaupassa kulkeneena. Eipä taida auttaa muu kuin matka kukkakauppaan mahdollisimman pian. Pieniä multapusseja tosin taidetaan myydä ihan lähimarketissa jos en täysin väärin muista. Taytyykin tarkastaa tilanne heti seuraavalla kauppareissulla. Tästä pääsenkin aasinsiltana taas akvaarioon, sinnehän sille saisi varsin trooppista ilmastoa kehiteltyä luulisin!





Eksoottisiin tunnelmiin toivotan mukavaa loppuviikkoa mm. matkamessujen merkeissä!

Messuille ollaankin järkätty vaimon kanssa treffit! Lapset mummilaan ja kahden kesken (tuhansien muiden sekaan) laatuaikaa viettämään! Muutama reissu polttelee jo mielessä, jospa niihin löytäisimme tarpeelliset kimmokkeet ja pääsisimme todenteolla ajatusasteesta toteutukseen! Saa nähdä joitain vuosia sitten messut tuottivat pettymyksen, mutta ajat ovat muuttuneet ja matkareititkin hieman, joten avoimin mielin messuilemaan niin eiköhän siitä hyvä tule!



tiistai 12. tammikuuta 2016

Kurkistus talven kasvatuksiin

Onpa vaikea päästä alkuun näin pitkän hiljaisuuden jälkeen..Aloitetaan siis siitä mikä oli päällimmäisenä mielessä!

Kasvatatko sinä jotain näin sydäntalvella? Minullahan on ollut akvaario uusiokäytössä muutamana edellisenä vuotena, mutta tällä hetkellä tämä pölyyntyy kellarissamme. Lähinnä olohuoneen sisustelun tieltä siirrettynä odottamaan sopivaa paikkaa. Talomme on melko kompakti n. 70 neliötä. Juuri sopiva nykyiselle kokoonpanollemme, mutta ylimääräistä kun on joka nurkassa, uudelleen järkkäilyt vievät aina aikansa! Akvaario on kyllä ollut kätevä ja jotain vihreää on ollut aina tarjolla. Nyt lähinnä harmittaa kun kanoille ei saada aikaiseksi vihreää. Ehkäpä se kevätpörriäinen pääsisi yllättämään ja kasvatuskipinä taas syntyisi! Vaikka ainahan tässä on jotain viritteillä.


Tämän talven heräteostos Plantagenista, Sieni-istutusallas! 





Tämä osui käteeni ihan sattumalta kun kävimme hakemassa kukkia tyttäremme 1-vuotisjuhliin. Ohjeessa luki, että satoa jo kolmen viikon jälkeen. Ensimmäiseen sieneen taisi mennä pikkaisen reilu neljä viikkoa. Tämän jälkeen näitä on tupsahdellutkin tasaiseen tahtiin ja olen vahvasti päättänyt alkaa sieniviljelijäksi. Sen verran hauskoja ovat ja kasvatus huippu helppoa, pidetään vain kasvualusta kosteana, itselläni tämä on ollut jossain viileämmässä nurkassa (alle 20 astetta). Olisi mukava kuulla jos teiltä löytyisi kokemusta sienien viljelystä :) Bonuksena 3-v tyttäremme on alkanut syömään näitä raakoina, vaikka onkin tällä hetkellä kovin valikoiva makujen suhteen. 




Idätystä olen miettinyt jo monen monta kertaa, helppoa ja herkullista. Jotenkin sitä vaan kangistuu kaavoihinsa. Nämä idut olisi kyllä juuri sopiva projekti tyttärellemme. Taidankin ryhdistäytyä ja ottaa tämän huomiseen ohjelmaamme! Tänään hän pääsi pulkkamäkeen mummin kanssa ja sain tämän erikoisen kesken päivää olevan omanhetken kuopuksemme nukkuessa päiväunia. <3

Millaisia talviprojekteja sinulla on, onko jo tuleva kasvukausi tarkasti suunniteltuna vai mennäänkö fiiliksellä? 

Itse tahtoisin lisätietoja viljelykierrosta, kasvikumppaneista ja suunnitelmia puutarhamme hyötyviljelyn lisäämiseen! Syksyllä tartuimme äidin kanssa kasvitarjoukseen ja tilasimme valmiiksi keväälle esikasvatettuja hyötykasveja. Nämä kasvatetaan siis Kirkkonummella ja noudetaan kesäkuun kynnyksellä. Sieltä löytyy vaikka mitä herkkuja ja hyvään hintaan. Kyseisellä yrittäjällä oli viime vuonna ensimmäinen yritys tämän kaltaisessa myynnissä ja ongelmilta ei vältytty (suoraan kuluttajalle suurempia tukkumääriä edullisesti), mutta päätimme antaa hänelle toisen mahdollisuuden. Voisinkin paneutua tähän enemmän toisella ajalla, jospa sitä saisi vaikka itsensä innostumaan suunnittelusta. Nyt illan muutamat vapaatunnit on tullut lötköteltyä sohvannurkassa virkkuukoukun kanssa kera telkkarin huippu realityn.




Mukavia vidoinkin lumisia pakkaspäiviä teille näin vuoden 2016 alkuun! Vaikka nurkkissa tuuleekin pidetään varpaat lämpiminä, nämä töppöset virkkasin yksivuotiaallemme!