Reppureissun ensimmäinen etappi, Shanghai!

Maailman parhaan matkan muistelu alkakoon! Joulun jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut. Suunnattiin lentokentälle määränpäänä mikäs muu kuin Shanghai. Matka alkoi mainiosti chekattuamme ensimmäisen rivin paikat Finnairin suoralle lennolle. Tällä kertaa riskinotto kannatti, emme raaskineet ostaa näitä paikkoja etukäteen. Muistaakseni ikkunanpuoleinen istuin olisi maksanut 60e ja käytävän puoleinen 30e, mukava säästö siis. Kyselimme etukäteen mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon kun tällaisen vajaan puolitoistavuotiaan kanssa maailman ääriin matkustaa. Saimmekin hyviä vinkkejä mm. puuduttavista korvatipoista ja nenäsuihkeesta, joka avaa hengitysteitä. Myös käytännön vinkkejä kuinka saada aikaa kulumaan. Otimme koneeseen nämä lääkkeet ja perus särkylääkeen, kuumemittarin, sinkkivoiteen yms. melkein kaiken mitä olisi voitu tarvita. Olen sen verran taikauskoinen, että kaikkeen kannattaa aina varautua tai olla varautumatta, riippuen tilanteesta. Tässä tapauksessa varautua. Käytimme tätä nenäsuihketta, saattaa olla, että hyödytti. Ainakin lapsemme sai nukuttua melko hyvin lennolla...toisin kuin me. Lentomme lähti iltapäivällä viiden aikoihin, ja heti koneen noustua tuli ilmoitus, että tuulet ovat suotuisat ja lento olisi noin tunnin etuajassa! Mieletöntä, puolisoni huokaisi helpotuksesta, koska kärsii melko pahasta lentopelosta. Onneksi on kuitenkin aina reippaasti lähdössä uudelle reissulle, vaikka jokaisen lennon jälkeen vannookin sen olleen viimeinen. Tämä oli siis yölento ja olimme perillä Shanghaissa aamulla kahdeksan aikaan. Aikaerosta johtuen menetimme 6 tuntia. Lentokoneessa emme juurikaan (max1h) saaneet nukuttua. Pääasia tietenkin oli että lapsemme sai riittävästi unta. Otimme hänelle omia naposteltavia ja herkkuja mukaan, karkit olivatkin pelastus nousujen ja laskujen aikana. Nehän ne aina maistuu + muistaa nieleskellä, eikä korviin koskenut kovinkaan pahasti. Muutama itku kuitenkin pääsi kun tuntui inhottavalta. Otimme koneeseen myös tätä tuuttin vieroitusmaitoa, vaikka olimmekin jo pitemmän aikaa juoneet ihan normimaitoa, mutta näin varmistimme, että saamme maidon koneeseen. Sylivauvalle saa ottaa tarvittavat ruuat ja nesteet koneeseen, tämä kannattaa tietenkin etukäteen vielä tarkistaa lentoyhtiöltä. Ilmeisesti Finnairin kautta olisi saanut tilattua tarvittavan määrän tavallistakin maitoa koneeseen, mutta asia hoitui näinkin. Nämä lastenruuat ja juomat kannattaa kuitenkin pakata jo valmiiksi minigrip-pusseihin, jotta ne saa helposti esille turvatarkastuksessa. Helsinki-Vantaan lentokentältä löytyy muuten chek-in tiski lapsiperheille ja heti sen vierestä lapsiperheille tarkoitettu turvatarkastus. Toimi ainakin tällä kertaa todella hyvin ja kaikki sujui sukkelaan. Täältä sai myös lainata rattaita.

Shanghain päästä on hieman hatarat muistikuvat kun taidettiin olla aika väsyneitä ja ihan hassussa paikassa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja matkatavarat tulivat samalla lennolla! :) Sen muistan, että lentokenttä oli varsinainen kompleksi, sieltä löytyi omista kerroksista juna-asema, metro, bussit ja taksit. Hyvin kuitenkin selvittiin seurattiin vaan porukkaa. Kun olimme päässeet läpi immigrationista ja reput oli saatu ulos koneesta lähdimme etsimään reittiä Shanghain keskustaan ja vaaraamaamme hostelliin! Kentällä hetken aikaa kiisteltyämme päätimme lähteä etsimään metroa, jolla meidän piti päästä kötevästi yhdellä vaihtokerralla oikeaan osoitteeseen. Homma ei kuitenkaan mennyt niin yksinkertaisesti.
Olimme varanneet hyvät arviot saaneet kohtuuhintaisen n. 25e/yö youth hostellin, loistavaa sijaintia unohtamatta.  Noh, sijaintihan oli loistava, ainakin sen jälkeen kun olimme saaneet yhdet kunnolliset yöunet. Lähdimme siis reippaana seikkailemaan metroon, nolla tuntia nukkuneena täysin vieraaseen miljoona kaupunkiin.

Shanghain metrokartta

Ennen matkaa tulostimme kaikki hotelli ja lentovaraukset. Olimme tutkineet ja pohtineet majoituksia todella tarkkaan ennen varausta, jostain syystä kuitenkin tämä Hostelworldista varaamamme majoitus olikin hieman hankala löytää..meillä oli siis varauspaperi ja tämän mukana tulostettu Hostelwordin Kartta majoituksesta. Metromatkan ensimmäinen vaihto sujui ongelmitta. Olimme kysyneet lentokentän turisti-infosta neuvoa asemista ja iloksemme metron pysäkit ilmoitettiin vaunuissa ja asemilla myös englanniksi, tämä helpotti ymmärrystä valtavasti. Kun saavuimme oikealle asemalle ongelmat alkoivat. Uloskäyntejä oli vaikka ja kuinka monta. Kysyimme siis apua! Unohdin aiemmin mainita, että heti lentokentällä, kun ostimme metrolippuja automaatista ihanat nuoret kiinalaiset tulivat auttamaan meitä ja ohjasivat meidät vielä oikeaan metroonkin. Tuli heti todella tervetullut olo.
Ensimmäinen ihminen jolta kysyimme tällä ns. oikealla asemalla apua, ei puhunut englantia, mutta vei meidät viereiselle kioskille, josta löytyi henkilö, joka ymmärsi ettemme olleet varmoja hostellimme sijainnista. He etsivät hotelliamme kännykällä ja pian selvisi, ettei hostelimme sijainnutkaan siellä, mihin se oli merkittynä karttaan. Tarkistakaa siis aina useasta paikasta hotellinne sijainti! Onneksi löysimme ystävällisiä englanninkielitaitoisia kiinalaisia, jotka  olivat valmiita auttamaan meitä. Valitettavasti hostellimme sijaitsi ns. puistoalueella, ei siis minkään autotien varrella vaan joenvarrella kävelytiellä. Kukaan ei oikeastaan osannut sanoa tarkkaa reittiä majapaikkaamme. Tiesimme kuitenkin nyt missä hostelimme Oikeasti suunnilleen sijaitsi. Nousimme ylös tällä asemalla, kiistelimme hieman nälkäisinä ja kuolemanväsyneitä, siitä miten pääsisimme majapaikkaamme.

Silloin tapahtui ihme, tai ihme ja ihme, mutta rakkaani Shanghailainen ystävä soitti ja kysyi missä oikein viivyimme.

Hän oli ystävänsä kanssa odottamassa meitä hotellillamme. Kerroimme pikaisesti pulmamme, eikä aikaakaan kun he saapuivat taksilla noutamaan meitä kyseiseltä metroasemalta! Kannattaa siis olla ystäviä maailman joka puolella! <3
Ette arvaakkaan miten helpottuneita olimme, ja se että jouduimme odottamaan huonettamme puolituntia ei enää tuntunut missään. Saatuamme huoneen vaihdoimme vaatteet huokaisimme syvään ja lähdimme kaupungille. Ystävämme oli ottanut ylimääräisen vapaapäivän tätä meidän vierailuamme varten. Emme siis voineet jäädä päiväunille, vaikka he sitä itse ehdottivatkin. Mannerkiinalaisilla on yhteensä 5 lomapäivää vuodessa (vrt.meidän 30pv), joten tällaisen ylimääräisen vapaapäivän järjestäminen ei varmasti ollut hänelle helppoa. Olimme todella väsyneitä, mutta samalla äärettömän innoissaan. Ystävämme olivat suunnitelleet meille ihan mielettömän paljon tekemistä. Pian heille kuitenkin selvisi, mitä pienen lapsen kanssa matkustaminen tarkoittaa. Täytyy heti tähän reissun alkuun mainita, että lapsemme toimi todella loistavasti, hän nukkui mielettömän hyvin rattaissa, repussa, autossa, junassa, lentokoneessa, bussissa, sylissä yms. Ainakun hän oli väsynyt. Ja söi milloin mitäkin oli tarjolla.

Youth Hostel Ulkoa.

Hostellin aula

Tämä ensimmäinen päivä oli kaikkein kylmin koko reissussa, lämpötila oli muutaman asteen miinuksella ja tuuli oli pistävän kylmää. Heti ensimmäisenä kävimme kävelemässä ja syömässä Nanjing-roadilla, joka on turisteille suunnattu ostoskatu. Ilma oli niin hyytävä ja toisaalta olimme aivan liian väsyneitä shoppailemaan, joten päädyimmekin vain ihastelimme Kiinaa, tunnelmaa ja vapautta. Kävimme lämmittelemässä pienissä kaupoissa ja mm. apteekissa, ihmettelemässä Kiinalaista lääketiedettä. Eksyimme myös sivukadulle, josta löysimme täysin erilaisen maailman kun viereiseltä turistikadulta. Kadut olivat täynnä ruokakojuja Starbucksin sijaan. Vaatteita kuivattiin vieritysten kalojen kanssa pyykkinaruilla, jotka roikkuivat  katujen yllä. Ihanaa vaan kävellä, ihmetellä ja jutella niitä näitä mamap:n vaihtariystävän ja hänen ja meidän uuden ystävämme kanssa, Maailman toisella puolella. Tietenkin he tulivat myös heti juttuun vauvelimme kanssa!

Nanjing road

Apteekin merimakkaraa

Sivukadun ruokakoju, suolainen lettu.

Sivukadun vaatteet ja kalat sulassa sovussa pyykkinaruilla.

Kävimme myös kävelemässä Bundilla, tämä siis must see-paikka Shanghaissa. Kanava, jonka toiselta puolelta löytyy Korkeita hienoja rakennuksia, joissa johdetaan kaupungin talousmaailmaa, kaikenkaikkiaan vaikuttava näky. Uusi ystävämme on syntyperäinen Shanghailainen, joten hän kertoi mielellään tämän ns. vanhankin puolen historiaa, tämä toi tietysti syvyyttä kokemuksellemme. Vielä noin 20-vuotta sitten Shanghai oli matala ja varsin vaatimaton nykyiseen verrattuna.

Bund, takana pullonavaaja-talo

Kierreltyämme kaupungilla meidän oli pakko luovuttaa, pää alkoi hälyyttämään sen verran pahasti, että unta oli saatava. Otimme siis taksin ja ystävämme saattoivat meidät hotellillemme, sovimme tapaavamme aamulla hotellilla ja jatkavamme seikkailua hieman enemmän levänneinä. Huoneessa sovittiin lapsemme hoitamisesta, nukkuisimme vuorotellen. Pikkumuijahan oli nukkunut jo useammat päiväunet ja kerännyt näin aikaeroa umpeen..Mutta rakas ihana ymmärtävä lapsemme kaivautuikin kainaloomme ja nukahti melkein samantien. Nukuimme varmaan neljä tuntia ja kello taisi olla jo yhdeksän paikkeilla illalla. Nälkä kurni taas vatsanpohjassa. Mitähän muutakaan sitä olisi voinut keksiä kun suunnata etsimään kaupungilta murkinaa. Päivällä lähdettyämme kaupungille, muistelimme nähneemme minkäs muun kun rakkaan Mäkkärin, ja vielä inhimilisen matkan päästä. Ei siis muuta kun kimpsut ja kampsut niskaan ja suunta kohti hampurilaisbaaria. Itselle on hyvä antaa pieniä vapauksia ja helpottaa elämää ottamalla joskus varman päälle. Ja mäkkärihän on melko varma. Ihan joka maassa saa ainakin bicmakin ja juustohampurilaisen ranskalaisilla. Löysimme kuin löysimmekin tämän noin 10 minuutin kävelymatkan päästä ja nautimme tutuista herkuista. Tämän jälkeen kävimme viereisessä supermarketissa hakemassa hotellille vielä jotain evästä, jonka jälkeen painuimme takaisin pehkuihin...

Day number two.
Nukuttiin pommiin, tietenkin. Aamulla kun herättiin, olisikohan kello ollut kymmenen tienoilla, ystävämme odottivat jo alhaalla lähtövalmiudessa. Hieman nolotti, mutta he olivat hyvin vieraanvaraisia ja vakuuttivat, ettei tämä haitannut heitä lainkaan. He olivat myös hankkineet meille auton ja kuskin. Kun kysyin kuka hän on he vain sanoivat, että tämä on Professional Driver. Ja taas meitä nolotti, turhaan. Tämä Professional Driver siis kuljetti meitä koko viikonlopun, minne ikinä olimme menossa, ja tämä oli tietenkin meille for free. Kiinalaiseen kulttuuriin kuuluu, että kustannetaan mm. vieraiden ruuat ja taksit. Tämä tapa tuntuu länsimaalaisesta hieman kummalliselta, meillähän saattaa jopa pariskunnat jakaa ravintolalaskun puoliksi, Kiinassa se ei tulisi kuuloonkaan. Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan maksaa laskuja, kovinkaan monta kertaa siinä onnistumatta. Keskityimme siis olemaan todella kiitollisia.

Suuntasimme siis ensimmäiseksi tänä toisena päivänämme Kiinan ihmeellisessä ja kovin kylmässä maassa upeaan Vanhaan kaupunkiin, tai oikeastaan tämä osa kaupungista oli entisöity upeasti vanhaa kulttuuria kunnioittaen. Todennäköisesti paikka oli näyttänyt samalta jo vuosisatoja, tietenkin pois lukien kaikki uuden maailman ihmeet, joihin lukeutui mm. Starbucks. Kiertelimme katuja ja teimme muutamia tuliaisostoksia. Kiinalaiset ystävämme olivatkin kovia neuvottelemaan hinnoista, eivätkä antaneet meidän maksaa mistään ylihintaa, tätä vääntöä hinnasta olikin hauska seurata sivusta. Ostoksissa pysyimme kuitenkin hyvin kohtuullisina, vaikkakin se oli vaikeaa.

Kokoajan oli muistutettava itseään ja toisiamme siitä, että matkaa oli vielä miltein kuukausi jäljellä ja kantamuksia oli jo nyt riittävästi!

Aiemmin kirjoitin tarkemmin matkareitistämme ja tavaroista, joita suunnittelimme pakkaavamme mukaan.
Kävimme syömässä Kiinalaisessa "buffetissa" täältä siis valittiin valmiita annoksia ja maksettiin niiden mukaan, annokset söimme viereisessä salissa, NAM! Siellä oli myös hauska seurata kymmeniä ja kymmeniä kokkeja valmistamassa näitä muutamia hyvinkin eksoottisia annoksia. Maistoin mm. ystäviltämme Chicken Feetsejä, mutta nämä eivät olleet kuitenkaan minun suosikkejani, nämä eivät siis olleet mitään nugetteja vaan uppopaistettuja kanan jalkoja. Muuten oikein herkkullisia annoksia! Kävelimme myös yhdeksän kulman sillalla ja kävimme YuYuan Gardenissa. Todella kaunis kiinalainen puutarha keskellä Shanghain kaupunkia.

Vanhasta kaupungista, kymmenen kulman sillalta.

Ruokapaikka

Valittuja annoksia

YuYuan Garden

Tältä alueelta lähdettyämme suuntasimme automme kohti Finanssilandiaa siis kanavan toisella puolella sijaitsevaa talouden mekkaa. Emme kuitenkaan menneet hoitamaan bisneksiä vaan menimme ihastelemaan merenalaista elämää. Shanghain Akvaariota! Tätä voimme ehdottomasti suositella lapsiperheille. Pienokaisemme oli pää pyörällä kaikista merenalaisista ihmeistä. Tämä paikka oli myös meidän vanhempien mieleen. Todella laaja skaala löytyi kyllä vaikka ja mitä mm. valtava akvaario, jonka läpi laskeuduimme liukuportailla, pimeässä loistavia meduusoja, pingviinejä ja tietenkin haita. Myös lapsemme oli yksi sen päivän seuratuimmista kohteista, ylipäätään koko reissun ajan, joku oli koko ajan kiinnostunut lapsestamme. Onneksi hän ei tätä valtavaa huomiota ujostellut vaan nautti silminnähden saamastaan huomiosta. <3

Akvaarion jälkeen haukkasimme välipalaa ja lähdimme etsimään maailman korkeinta näköalatasannetta, tämä sijaitsi tietenkin tällä Finanssipuolelle. Rakennus oli pullonavaaja, näytti siis oikeasti ulkopuolelta katsottuna maailman suurimmalta pullonavaajalta. Tämä paikka oli hieno. Matkamme kohti korkeuksia alkoi esityksellä mini Shanghain juurella, tässä kerrottiin miten kaupunki oli rakennettu ja kehittynyt. Tämän esityksen jälkeen siirryimme hissiin, jossa jouduimme nieleskelemään, etteivät korvat menneet lukkoon. Hissimme päätepysäkki oli kerros 100. Täältä oli huimat näkymät yli Shanghain ja saimme hyvän käsityksen siitä kuinka suuri tämä miljoona kaupunki todellisuudessa olikaan. VAU! Ystävämme olivat tietenkin suunnitelleet tämän etukäteen, saavuimme tänne nimittäin pimeän tultua, joten näimme kaupungin valomeressä. Päivisin näkyvyys ei välttämättä olisi ollut yhtä vaikuttava, koska ilma saattaa saasteiden vuoksi olla hyvinkin "utuinen". Valitettavasti. Päivällä he olivatkin tarjonneet meille hengityssuojia. Ilma oli matkamme aikaan todella huonossa kunnossa. Emme kuitenkaan käyttäneet niitä, koska emme olisi voineet laittaa sellaista lapsellemme.
Näköalatasanteella oli myös tällainen ammattilaisvalokuvaaja ja pääsylippumme hintaan sisältyi kaksi kuvaa, joten poseerasimme kaupungin yllä. Tästä saimme samalla mukavan muiston matkastamme. Koko porukka yhdessä. Pikkumuija oli tosin nukahtanut jo ennen kun nousimme ylös, mutta raotimme rattaiden verhoa, ja hänetkin ikuistettiin kuvaan, vaikkakin nukkuvana.

Shanghai mini koossa

Näkymä ylhäältä

Seikkailtuamme alas rakennuksesta päätimme, että on aika palata hotellille, kun nukkumattikin oli jo käynyt kylässä..Suuntasimme siis siltä päivältä takasin majapaikkaamme ja vakuuttelimme, että huomenna olemme ajoissa hereillä.
Kuitenkin taksista noustuamme pikkuisemme alkoi heräilemään, ja olimme myös (milloinka emme;) hieman nälkäisiä, joten päätimme vielä suunnata läheiseen markettiin noutamaan jotain iltapalaa. Kuitenkin hetken mielijohteesta astuimme sisään läheiseen ravintolaan, jossa oli hyvin yksinkertainen menu, tänään tarjolla riisiä. Valitsimme riisiannokset kanalla ja naudanlihalla. Kana tuli tietenkin kaikissa osissa, mutta ruoka oli todella maukasta ja lapsemme leikki koko muun ravintolaväen kanssa meidän illastaessa, tietenkin samalla riisipalloilla herkutellen. Syötyämme haimme vielä vettä ja colaa hotellille. Huoneessa hetken leikittyämme nukahdimme onnellisina untenmaille..

Day number three.
Jes! Onnistuimme nousemaan ylös ennen kuin ystävämme olivat saapuneet meitä noutamaan. Majoitukseemme kuului aamiainen, jota emme edellisenä aamuna sattuneesta syystä olleet nauttineet. Tänään oltiin ajoissa joten miksikäs ei. Se olikin hieman hankalaa, koska poika, joka työskenteli baarissa, josta aamiainen käytiin tilaamassa ei puhunut sanaakaan englantia. No ei sen kummempaa kun soitto respaan ja sieltä tuotiin aamiaiskupongit, joilla saimme tilata aamiaisen, johon sisältyi kaksi paistettua munaa (aika raaksi jättetynä) pekonia ja toastia, juomiksi oli valittavana kahvia tai mehua, mikä sinäänsä oli hieman kummallista, onhan kiina teen luvattu maa.

Ystävämme löysivät meidät ennen aamiastamme baarista, mutta odottivat tietenkin kärsivällisesti, että saimme aamiaisen syötyä. Pihalla meitä odotti jo tutuksi tullut Professional Driver. Tänään suuntasimme heti aamusta Shanghain eläintarhaan, tämä meidän automme oli todella mukava siis sellainen tila-auto, missä kaikilla oli varmasti tilaa. Ei siis haitannut, vaikka matka kestikin yli puolituntia. Eikä olisi haitannut, vaikka olisi kestänyt kauemminkin. Matkalla he selvittivät meille junien aikatauluja Suzhouhun. Olimmehan jatkamassa matkaa jo seuraavana päivänä. Tämä oli siis viimeinen yhteinen päivämme ja ystävillämme koittaisi arki ja työt. Onneksi olimme onnistuneet varaamaan Shanghaihin juuri viikonlopun, koska olisi ollut todella kurjaa, jos meillä olisi ollut yhteistä aikaa vain muutama tunti iltaisin...He kirjoittivat kiinaksi tarpeellisia tietoja mm. asemia, junien aikatauluja ja päivämääriä. Nämä osoittautuivatkin hyvin tarpeellisiksi matkan edetessä. Jos siis matkustat kiinaan ota mahdollisimman paljon tärkeitä osoitteita yms. kiinaksi käännettynä mukaan. Asioiden selvittäminen helpottuu kummasti.
Pikkuhiljaa aloimme tulla perille ja pääsimme ihastelemaan eläimiä, heti alusta löytyi hauska Kiinan kartta johon oli merkitty mitä eläimiä löytyy mistäkin puolelta kiinaa. Minä aloin heti suunnittelemaan viidakkosukellusta kiinan keskelle vuoristoon JättiPandojen luokse. Seuraavan kerran reissulla Chengduun ja Pandojen kasvatuskeskukseen ehdottomasti!
Lapsemme oli tietenkin innoissaan ihan kaikista eläimistä ja samallahan sitä itse alkaa hulluttelemaan ja sitten yhtäkkiä kaikilla onkin jo ihan superhauskaa kaikenmaailman karvaisten otusten keskellä. Ilmakaan ei enää ollut hullumpi ensimmäistä päiväämme lukuunottamatta. Oltiin reippasti plussan puolella eikä tuulestakaan ollut tietoa. Olimme kuitenkin varautuneet tähän kylmään säähän, lapselle mukanamme, jostain saama vanha toppapuku, mamap:llä äitinsä lainaama untuvatakki, joka meni pienen pieneen tilaan ja minulla vanha takki, jonka jätin matkan varrelle Suzhouhun.

Eläintarhan tähti oli tietenkin Panda, vaikka harmiksi niitä olikin vain yksi. Tällä oli kuitenkin iso alue temmellettävänä. Pandan luona pikkuisemme löysi myös samankokoisen ystävän. Ihanan pienen kiinalaistytön. Meidän lapsemme oli kyllä todella eksoottinen näky, ja jokapuolelta kuuluikin usein Beautiful baby! Kiinassa emme taineetkaan törmätä toiseen näin pieneen valkoihoiseen lapseen. Me tietenkin kiittelimme ja ihastelimme takaisin heidän jälkeläisiään. Eläintarhassa vierähtikin useampi tunti, ihan huomaamatta. Tulimme jo niin hyvin juttuun ettei ajankulua huomannutkaan. Olihan vaimoni ollut jo vaihto-oppilas vuotenaan tämän tytön todella hyvä ystävä, joten oli todella mukava huomata, kuinka lämpimästi he toisistaan vielä kuuden vuoden jälkeen ajattelivat. Hän kutsui itseään lapsellemme, a-ii. En todellakaan tiedä miten tuo kirjoitetaan, mutta lausuttiin aata painoittaen, tarkoittaen äidin siskoa.

Seuraavaksi oli suuntana Cheap Cheap Shopping! He veivät meidät heidän itse suosimalleen ostospaikalle, tämä olikin sellainen paikka jota ei ilman paikallisia olisi varmasti löydetty. Pitkä katu täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokapaikkoja. Melkein jouduimmekin vähän eksoottisemman nuudelikeiton äärelle, kun uusi ystävämme ehdotti erästä paikkaa, ja me olimme vain fine fine kaikki käy! Onneksi ymmärsimme ajoissa, ettei paikasta saanut muuta kuin sorsan sisäelimiä. Yäk. Lopulta päädyimme ruokapaikkaan, jossa ensin valittiin mitä nuudelia keittoon laitetaan ja sen jälkeen lisukkeet. Valitsimme keittoon naudanlihaa (jota ystävämme tilasivat vielä lautasellisen lisää pöytään) paistetun kananmunan, tofua ja valtavan kasan korianteria. Tästä valtavasta korianterin käytöstä innostuneena, minulla onkin nyt omat korianterin siemenet kasvihuoneessa itämässä. Tämä nuudelikeitto oli vaimoni mielestä maailman parasta, se oli siis ihan villinä siihen. Ystävämme joutui myös tulkkaaman tämän kokille! Olihan se todella hyvää.

Ruokakadulla ei länsimaalaisia kirjaimia näkynyt.

Maailman paras Nuudelikeitto

Täältä jatkoimme edessä siintävään ostoskeskukseen, joka ei prameillut ulkoa mainoksilla vaan näytti lähinnä joltain virasto yms. talolta. Hyvin neutraalilta siis. Tämä olikin hyvin tavallista kaikissa näissä kaupungeisssa, joissa vierailimme. Piti vain uskaltautua sisään ja sisältä paljastui valtavat ostosmahdollisuudet, useita kerroksia koluttavana. Useat ostarit olivat erikoistuneet vain johonkin tiettyyn esimerkiksi kodinkoneisiin, elektroniikkaan tai vaikka hopeaan.
Tämä ostari johon ystävämme veivät meidät taisi olla seitsemän kerroksinen ja täynnä vaatteita, useita kerroksia lastenvaatteita, naisten/miestenvaatteita, laukkuja ja muita asusteita..Aloitimme tietenkin lastenvaate kerroksesta ja olimmekin hukata sinne kaiken aikamme. Emme todellakaan ole intohimoisia shoppailijoita, kotona ostamme vaatteita vain tarpeeseen. Mutta mutta nyt oltiin sellaisessa paikassa, että oli ihan mielettömän vaikea pidätellä itseään ostoksilta. Hinnat olivat vain murto-osan suomen hinnoista ja muutenkin vaatteet olivat todella ihania, erilaisia ja yllättäviä, ihan muuta mitä kotikaupoissa on tarjolla. Täältä ostimme pääasiassa Babylle vaatteita myös siksi ettei meidän aikamme oikein riittänyt aikuistenvaateosastoille. Onneksi matkaa ja shoppailu mahdollisuuksia oli kuitenkin vielä monessa paikassa jäljellä.

Täältä poikkesimme vielä levykauppaan, josta ystävämme valitsivat meille kotiin viemisiksi kiinalaista Pop-musiikkia. Näitä reissulta tuotuja cd-levyjä on ihana kuunnella kotona ja muistella reissuja..
Ystävämme olivat suunnitelleet viimeiseksi illalliseksi Hot Pot-illallisen. Hot Pot on kiinalainen ruoka, jossa pöydässä kiehuu kattila ja ruokalistalta tilataan raaka-aineet raakoina ja keitetään itse kattilassa. Olisimme niin mielellämme illastaneet tällaisessa ravintolassa, olimmehan itse tällaista toivoneet. Valitettavasti kun pääsimme ravintolaan kello oli jo kahdeksan illalla. Ravintola johon olimme saapuneet oli valtavan suosittu, tämä oli siis ääriään myöten täynnä, vaikka meidän mittapuulla olikin valtava, pöytiä oli oltava satoja. Saimme jonotusnumeron, sanotaan vaikka 150.

Kysyimme montako illallisseuruetta olisi ennen meitä? Tarjoilijoiden selvitettyä asiaa saimme kuulla, että meitä ennen olisi 90 seuruetta! Siis 90 seuruetta!

Hiki alkoi puskea, koska olimme kaikki odottaneet tätä viimeistä illallistamme, ystävämme olisivat todella tahtoneet viedä ja antaa meille tämän kokemuksen. Otimme tässä vaiheessa pienen breikin ja päätimme etsiä lapsellemme jotain illallista. Yleensäkkin jos hänelle ei maistunut ruoka silloin kun olimme syömässä tai toisinpäin. Kävimme ostamassa marketista jugurttia, leipää, keksejä, kuppinuudeleita yms. ja hän sai syödä silloin kun mikäkin maistui. Mentiin tosi rennolla asenteella ja kaikki sujuikin näin ihan kivasti.
Ravintolamme, johon meillä oli yhdeksäskymmenes jonotuspaikka sijaitsi erään kerrostalon sisällä ja onneksemme löysimme marketin heti rakennuksen ulkopuolta. Ostimme leipää ja jugurttia ja palasimme rakennukseen syöttämään lastamme. Hetken aikaa juteltuamme päätimme, että meidän oli pakko pyytää heitä valitsemaan toinen ravintola. Kello läheni jo yhdeksää ja olimme vielä menossa käymään ystävämme kotona. Lapsemme nukkuma-aika läheni ja olimme jatkamassa huomenna seuraavaan kaupunkiin, joten tavaroiden pakkaaminenkin oli vielä edessä. Onneksemme he ymmärsivät tilanteen, vaikka olivat tietenkin hieman pettyneitä niin kuin mekin. Mutta tällaiseen illalliseen olisi pitänyt varata paljon enemmän aikaa. Lähdimme lähemmäs ystävämme kotia, taksissa he etsivät kuumeisesti sopivaa ravintolaa, selvästi halusivat viedä meitä hieman hienommin syömään. Onneksi he keksivät pian ravintolan, jossa tarjoiltiin ystävämme kotiseudun erikoisuuksia. Ja niinhän siinä kävi, kun pääsimme ravintolan ovelle pienokaisemme oli jo vaipunut untenmaille..Onneksi olimme rattaiden kanssa liikenteessä ja pystyimme laittamaan hänet niihin nukkumaan. Rattaiden kanssa oli tietenkin hieman hankalampi liikkua kaupungilla, kivetyksiä ja eritasoja oli runsaasti, jokainen kauppa, ravintola tai kahvila sijaitsi ainakin muutaman rappusen päässä. Tästä olisi tietenkin voinut tehdä suuremman ongelman, mutta onneksi ystävämme olivat koko ajan valmiita auttamaan rattaiden kanssa, joten en usko, että kovinkaan monta porrasta jouduimme kärryjä yksin kantamaan. Kiitos siitä heille! Nautimme ravintolassa kanaa vihanneksilla, naudanlihaa vihanneksilla, jotain hassua leipää jolla oli hieman ehkä enemmänkin kakkupohjan koostumus ja hieman makea, jälkiruuaksi tai illallisen päätteesi nautimme höyrystettyjä kasviksia. Ihan kummallista oli etteivät he tilanneet ollenkaan riisiä, emme sitä tosin tarvinneetkaan kastikkeissa oli mukana runsaasti vihanneksia ja mm. perunaa. Illallinen oli todella runsas ja herkullisen maukas, ihan erilaista ruokaa, mitä suomessa myydään kiinalaisena. Oikeastaan kaikki ruokamme oli ihan erilaista kun suomessa kiinalainen. Harmi sinäänsä. Voisimmekin alkaa etsimään tällaista autenttista paikkaa, pakkohan sellainen on löytyä pääkaupunkiseudulta!?

Last Dinner.

Ruokailtuamme he tietenkin maksoivat ja auttoivat kantamaan lapsemme rattaat alas toisessa kerroksessa sijaineesta ravintolasta. (Monet ravintolat sijaitsivat ylemmissä kerroksissa ja liukuportaita oli harvoin tarjolla muualla kuin ostoskeskuksissa.) Jatkoimme kävellen matkaa ystävämme kotiin kello oli varmasti tällöin jo lähemmäs 23.00. Pelkäsin, että lapsemme vielä heräisi ja näin tietenkin kävi. Juuri kun olimme kantaneet hänet kuudenteen kerrokseen rakennukseen, jonne ystävämme oli juuri muutama viikko sitten muuttanut, jossa ei tietenkään ollut hissiä. Noh ensin kaikki meni hyvin ja vaihdoimme viimeisiä tunteita, he selvittelivät vielä joitain asioita meille ja saimme myös kaikki heidän ottamansa kuvat lahjana muistitikulla. Alkoi valtava kitinä ja ininä ja tyytymättömyys, lapsemme oli kovin väsynyt ja herännyt kesken unien, eikä nyt uudessa paikassa osannut rauhoittua. Jouduimme kiirehtimmään ja lähdimmekin hieman edeltä ulos kävelemään (ystävämme tahtoivat saattaa meidät taksille, koska huomenna emme enää olisi tavanneet). Onneksi kävely rauhoitti lapsemme ja hän sai uudelleen unenpäästä kiinni. Ystävämme tulivat pian perässämme ulos ja toivat pussillisen tavaraa mukanaan, jotka olimme kiireessä unohtaneet sisälle. Kävelimme paikkaan, josta oli helppoa saada taksi. Vaimoni ja hänen vaihtariystävänsä hyvästelivät toisensa, lupasimme palata mahdollisimman pian takasin ja aivan varmasti palaammekin mahdollisesti jo ensi vuonna. Emme kuitenkaan ole vielä lyöneet mitään lukkoon. Katsotaan nyt ensin mitä elämä täällä kotona tuo tullessaan. Kun kiittelimme uutta ystäväämme kaikesta avusta jota olimme heiltä saaneet hän vain tokaisi sen olleen hänelle kunnia ja piti meitä siskoinaan, joita hänellä ei koskaan ole ollut. Ihan mieletöntä! Näiden ihmeisten luokse palaamme mielellään uudestaan!

Hotellille päästyämme vaimoni, josta kehkeytikin matkan aikana mestari pakkaaja, pakkasi laukkumme meidän valmistautuessa nukkumaan. Nukuimme hyvin ja aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Shanghain Itäistä juna-asemaa. Junä-aseman vieressä oli täysin identtinen betoni rakennus, jossa luki airport. Näytti todella kummaliselta. Junä-asema olikin aivan mielettömän iso. Löysimme pian paikan, jossa luki train tickets. Valtavat jonot tiskeille joiden yläpuolella isot ilmoitustaulut pelkästään kiinaksi. Vaimoni jäi yhteen näistä jonoista lapsemme kanssa ja minä lähdin etsimään infoa. Löysinkin pian tiskin, jossa oli iso Info kyltti ja ihminen joka puhui englantia. Selitin ja näytin ystävämme tekemää muistilappua hänelle ja hän kertoi mistä jonosta saimme ostettua oikeaan junaan liput. Palattuani takaisin jonoille huvituksekseni huomasin, että vaimoni oli sattumalta valinnut juuri oikean jonon. Jono oli pitkä, mutta jonotus sujui kuitenkin sukkelaan ja viereisessä jonossa odotti eräs rouva, jonka tyttärellä oli saman ikäinen lapsi kun meidän pienokaisemme, joten seurustelimme sitten hänen kanssaan ja varsinkin hän viihdytti lastamme. Saimme liput junaan, jonka lähtöaika oli kahden tunnin kuluttua. Tämä ei meitä haitannut, koska olisimme kuitenkin hyvissä ajoin perilla Suzhoussa, ennen pimeän tuloa siis. Etsimme ensiksi oikean raiteen, josta junamme oli määrä lähteä, tämä löytyikin helposti, koska kaikki oli juna-asemalla hyvin järjestelmällistä. Raitelle päästettiin portista vain kymmenen minuuttia ennen kun junan oli määrä jatkaa matkaa, joten vaikka asema oli iso ja ihmisiä paljon homma toimi todella selkeästi ja sutjakaasti. Odottaessamme haukkasimme taas hampurilaiset mäkkäristä ja ostimme eväitä junamatkalle, jonka oli määrä kestää noin tunnin. Junalippujen hinta oli muistaakseni n.12e, mikä oli mielestämme hieman hintava. Ihan peruspaikat kumminkin, juna oli kyllä uusi ja istuimet isot.
Juna-asemalta löysimme erään herkkupuodin edestä varsin tutun plakaatin, tässä komeili isot vihaiset linnut Fazerin logolla. Kovin kotoisaa.

Juna-aseman lippujonot

Junaan pääsimme helposti rattaiden ja reppujemme kanssa ja pääsimme mukavasti jatkamaan matkaamme, mutta tästä sitten lisää ensi kerralla...