Aurinkoa aurinkoa aurinkoa

Niinhän se on, kun aurinko näyttäytyy tulee jännä fiilis ulos on päästävä. Vielä viime viikolla olisin voinut keksiä kaikenlaisia verukkeita sille, ettei olisi tarvinnut nokkaansa ulkona näyttää. Nyt odotan jo innolla huomista ja sitä, että pääsee pihalle pyörimään. 2.5-vuotiaan ja nyt jo 3kk vauvan kanssa on tehnyt välillä tiukkaa päästä ulos, vaikka vain koirien kanssa lenkille. Kyllähän se piristää tiedän sen, mutta joskus myös väsyttää pelkkä ajatus pitkästä maanittelu- lahjonta- uhkailupukeutumisesta. Kotiäitinä olen huomannut, että kannattaa olla armeliais itseään kohtaan. En stressaa jatkuvasti pesemätöntä pyykkiä, likaisia astioita taikka päivän lounasta. Useimmiten teen sen minkä jaksan/kerkeän. Toisinaan kuitenkin inhoan hetkiä jolloin tunnistan riittämättömyyteni. 

Nyt kuitenkin pihalle. Tässä joitain kasveja jotka löysimme pihalta lumen alta! Yllätyin iloisesti siitä, kuinka moni yrtti näytti selviytyneen talven yli, jopa laakerinlehteni! I haistelun jälkeen peitin näitä kuusenoksilla suojaksi tulevien kylmien päivien ja öiden varalle.

Ihanaa fiilistelyä! Kuinka monet kerrat ollaankaan käyty talven aikana kiikkua kokeilemassa turhaan. Nyt kuitenkin sulanut toimintakuntoiseksi. Voi onnea!

Täytyykin käydä läppäriltä kurkkaamassa, millaiselta teksti näyttää. Kirjoitan tätä nimittäin kännykälläni. Varsinaisesti en ymmärrä miksi kuvien jälkeiset tekstit tulevat keskitetysti? hmm..varmasti päällä jokin asetus. Tiedä häntä. Tiedätkö sinä? :)